2011: it's almost over!

Mitä muut edellä, niin sitä me perässä! Vuorossa pikainen katsaus kuluneeseen vuoteen.


Vuosi alkoi oikeastaan kunnolla vasta toukokuussa, kun Hupsis muutti luokseni Joensuuhun. Ensimmäinen kuukausi meni oikeastaan vain tutustuessa toisiimme, mutta kävimmepä jo kesäkuussa ensimmäisissä mätsäreissä, tuloksena tottakai SIN-. Loppukuusta uskalsimme näyttää naamojamme jopa Joensuun parhaassa koiraporukassa, ja sille tielle jäimmekin! 

(c) Laura Pitkänen

Heinäkuu menikin pääasiassa uiskennellessa ja lenkkeillessä, mätsäreissä kävimme ainoastaan turisteina Hupsiksen suureksi riemuksi; herra kun ei esiintymisestä tuossa vaiheessa pitänyt edes sen vertaa kuin nyt. Alkukuusta vierailimme Ypäjällä vajaan viikon verran hoitamassa entisen kouluni tallimestarin koiraa ja moikkaamassa vanhoja tuttuja ja tietenkin hevosia. Hupsis oli onnessaan uudesta ystävästä, vaikka Otto-seropin leikit olivatkin välillä staffimaiseen tyyliin vähän turhan rajuja. 

Elokuussa mätsäilimme sitten senkin edestä, tuloksina SIN- x2 ja PUN- ja tottakai lenkkeilimme parhaassa seurassa!

Elokuussa oli myös Hupsan näyttelydebyytti Elo-Kareliassa, josta tuomisina EH lauantain KV:stä ja H sunnuntailta. Tuosta herra onkin kehittynyt huomattavasti, eikä esiintyminen ole enää niin kamalan näköistä kuin silloin!

Elo-Karelia KR (c) Sanna Parviainen

Syyskuun alussa aloitimme tokotreenit P-K:n Noutajien parissa. Hupsis yllätti positiivisesti oppimalla varsin nopeasti niin seuruun kuin perusasennonkin, vaikka molemmista löytyy vielä hiukan hiomista. Syyskauden puolessa välissä vaihdoimmekin jo astetta haastavampaan ryhmään ja hyvin pärjäsimme! Syyskuu piti myös sisällään muutaman koiravahtikeikan, joista toinen ei ihan odotetulla tavalla sujunut. Eläinlääkäri tuli tutuksi, kun vierailimme siellä milloin allergiaepäilyjen ja milloin puremahaavan kanssa. 

Ehdottomasti parhaita hetkiä olivat kuitenkin lenkit ja treenit parhaassa joensuuporukassa!

Hups ja Rocky-bc

Lokakuu: ahkeraa tokoilua, vielä ahkerampaa lenkkeilyä shelttien (ja välillä muidenkin) kera ja epäonnistunut mejä-reissu. Eipä tainnut lappalaisestani mejä-koiraa tulla, vaikka kovasti sitä toivoinkin. Pitänee ottaa uusi yritys keväällä, josko herran aivosolut olisivat siihen mennessä sisäistäneet homman idean :'D

(c) Netta Timonen

Marraskuun aloitimme hienosti POKSin hallin avajaisilla ja mätsäilemällä sinisten kolmanneksi; Hupsis yllätti hienolla esiintymisellään! Seuraavalla viikolla mätsäiltiin tulokseksi PUN4. Tokossa herra vain kehittyi kehittymistään, ja sainkin olla siitä ylpeä moneen kertaan treeneissä. Loppukuusta matkasimme Jyväskylään kokeilemaan onneamme näyttelyssä ja taitavasti Hups esiintyi saaden taas EH:n. 

Joulukuu eli agilitykuu! Puolessavälissä kuuta kävimme testaamassa agilityä Koirakoulu Napakan agipäivässä ja Hupsiksen yllätettyä sai omistaja valtavan agilitykuumeen. Tässä kuussa oli tottakai myös maailman paras Voittajareissu ja yllätys yllätys - tokoilua. 

(c) Laura Pitkänen

Ja onhan meilläkin tottakai tavoitteita ensi vuodelle!

Tavoitteita vuodelle 2012:

- agilityn alkeiskurssi (ja jos koira innostuu, niin mahdollisesti myös jatko)

- tokossa alo-liikkeet koevalmiuteen ja ainakin mölleihin ennen kesää (ja Lauran vaatimuksesta lisättäköön että virallisiin toivottavasti loppuvuoteen mennessä)

- näyttelyissä juoksemista ja toivottavasti se ensimmäinen ERI

- mahdollisesti mejä-kokeilua uusiksi, jos se nyt vaikka osaisi...

- paljon lenkkeilyä ja parasta aikaa parhaassa porukassa

- luustokuvaus ja silmätarkki

- rapsutushomma selväksi, ja muutenkin terve koira

Ja toivottavasti ensi vuonna Hupsista ilahduttamassa on myös pienenpieni sheltinpoikanen!

Lopuksi toivotamme vielä aivan mahtavaa uutta vuotta 2012! ♥

Kohta on joulu!

Hups on treenannut tällä viikolla sangen ahkeasti: maanantaina tokoiltiin, tiistaina harjoiteltiin kepittelyä ja tokoiltiin lopuksi ja eilen muistuteltiin vielä kepittelyä mieleen. Tein "kepit" itse tökkimällä muutaman kepin lumihankeen tuossa lähimetsässä olevalle kentälle ja aijaijai miten taitava Hupsis oli! Otettiin myös kepit-hyppy ja hyppy-kepit sarjaa, enkä voi olla kuin tyytyväinen! Nyt kun vielä päästäisiin sinne agialkeisiin, kun vihdoin ja viimein sain aikaiseksi liittyä Poksiin.

Myös toko sujuu aina vain paremmin. Jäävät liikkeet alkaa mennä jo todella hyvin, varsinkin liikkeestä maahan. Liikkeestä seisomisessa on vielä hieman treenaamista, kun Hups ei ole ihan sisäistänyt pysähtymiskäskyä :'D Seuraaminen on parantunut huimasti, samoin luoksetulo (tosin nyt lumihanki häiritsee, Hupsis kun saattaa yhtäkkiä päättää heittäytyä kieriskelemään hangessa kesken luoksetulon :'D ). Paikkamakuuta pitäisi päästä harjoittelemaan häiriössä ja sitä hyppyä olisi kohta pakko päästä treenaamaan! Puunrunkojen yli ollaan harjoiteltu tokohyppyä ja aika hyvin se sujuu välillä, mutta se oikeanlainen este olis kiva saada. 

Huomenna mennään Rantakylään joulunviettoon! Nyt superväsynyt Hupsaisa nukkuu vaan kerällä nurkassa; se oli ensin töissä mukana ja sitten käveltiin vielä Rantakylästä keskustaan bussia odotellessa. Kuorsaus vaan kuuluu!

Agility-Hupsis!

Yllätys sinänsä, että päivittäminen on TAAS jäänyt. Muutaman viime viikon aikana onkin ehtinyt tapahtua ties mitä, mm. Voittaja-viikonloppu! Voittajasta mukaan tarttui ohjatun noudon kapula, jolla meinasin aloittaa noudon treenaamisen, nahkapanta ja -hihna herralle sekä mukava määrä ilmaisia ruokanäytteitä. Ja tietenkin oli parasta viettää laatuaikaa laatuseurassa!


29.11. oli tokotreenit pienen tauon jälkeen, sillä edellisellä viikolla oli Noutajien syyskokous, eikä näin ollen treenejä laisinkaan. Aiheena oli luoksetulo ja kivoja harjoituksia tehtiinkin, Hupsiskaan ei pahemmin laiskotellut kuten yleensä. Varsinkin viimeinen tehtävä oli hyvä, siinä ohjaaja otti koiran ja lähti sen kanssa toiseen suuntaan ja tarkoitus oli kutsua koiraa luokse silloin, kun se ei katso omistajaa. Hupsis otti jopa kontaktia ohjaajaamme ja tuli todella  vauhdikkaasti luokse, kun sitä kutsuin! Muuten tehtiin ihan perus kontaktiharjoituksia, hieman paikkamakuuta (jossa Hupsis toimi yllättävän hyvin, ottaen huomioon ettei sen kanssa ole treenattu häiriössä juuri lainkaan) ja luoksetuloa erilaisin harjoituksin.


Itsenäisyyspäivän treenien aiheena oli häiriö erilaisissa tilanteissa ja Hupsis saikin lisähäiriötä Meelasta, joka tuli meidän ryhmäämme, sillä koiria oli paikalla niin vähän. Tehtiin aika paljon toistoja kaikissa harjoituksissa, mutta hienosti Hups jaksoi keskittyä. Leluhäiriö oli meille tosin aika turhaa, koska Hupsista eivät lelut muutenkaan kiinnosta. Pujottelimme paljon ja samalla olikin hyvä harjoitella seuruuta, joka kuulemma onnistuu jo hienosti, jos minä saan vielä käteni alas :'D Lopuksi tehtiin vielä hieman paikkamakuuta ja ai että kun karvakasa oli pätevä! ♥


Tänään olikin sitten jännityksen päivä, sillä Hupsis pääsi ensimmäistä kertaa testaamaan agilityä  Koirakoulu Napakan agilitypäivään. Omat odotukseni eivät olleet kovin korkealla, Hupsis kun on tunnettu siitä, että uudet asiat ovat aivan kamalia. Me olimme vuorossa ensimmäisinä ja aloitimme putkesta. Aluksi Hupsis oli sitä mieltä, ettei putkeen missään nimessä voinut mennä ja minkäänlainen houkuttelu ei meinannut auttaa. Lopulta herra kuitenkin tajusi, ettei se kamala hökötys mitään tee ja sujahti nätisti minun luokseni. Muutama toisto tätä ja siirryttiin harjoittelemaan keppejä itsenäisesti. Kepit Hupsis teki kuin vanha tekijä, mitä nyt tyypillisellä Hupsisvauhdilla (eli siis H-I-T-A-A-S-T-I) eikä meinannut kertaakaan juosta verkkoihin! Myös ilman verkkoja olleet kepit se meni suht hienosti jo ensimmäisillä yrityksillä ja namialustan idean se tajusi myös heti, vaikkei sitä olla aikaisemmin käytettykään. Taitava ♥
Seuraavana vuorossa oli A-este, joka taas alussa pelotti kamalasti. Pian Hupsis kuitenkin tajusi, että ylös voi ihan hyvin kiivetä ja parin toiston jälkeen se kipitteli ylös jo varsin vauhdikkaasti. Alastulossa olisi kuulemma saanut vähän hidastaakin jo :'D 
Puomia emme edes kokeilleet kuin hieman, niin että saimme Hupsiksen kontaktialueelle ongelmitta. Otin kuitenkin ihan tunnin lopussa puomin itsenäisesti niin, että Hupsis meni sen päästä päähän ja alkukangertelun jälkeen se jopa uskalsi kävellä ylhäälläkin. Pelottava se kuitenkin selvästi oli, mutta pääasia että saimme onnistuneen suorituksen loppuun. 
Hyppyjä tein karvaisan kanssa itsenäisesti ja koska olemme lenkeillä harjoitelleet hyppy-käskyä erinäisten asioiden, kuten puunrunkojen, kanssa niin Hupsis suoriutui esteestä mainiosti. Uskaltauduin jopa jättämään sen irti esteen eteen ja siitä ohjaamaan ylitse, ja hieno lappalainen paineli yli kuin vanha tekijä.
Ihan tunnin loppuun teimme vielä hyppy-putki-sarjan, tosin ilman rimaa. Minähän olin ihan varma, että koira vetää suoraan putken ohitse, mutta EI! Suoraan putkeen se paineli ja sai miljoona kehua perään. Voin vaan sanoa, että olen supertyytyväinen herran esitykseen! Tästä onkin hyvä suunnata alkeiskurssille, kunhan sellainen seuraavan kerran järjestetään. :)


Nyt täältä löytyy yksi kappale erittäin väsynyttä lapinkoiraa ja onnellinen omistaja!

Jyväskylä kv! (ja vähän ehkä muutakin)

Toissa viikon tokotreeneissä (8.11.) meidän aiheenamme oli hyppy ja peruskäskyt. Meitä oli perustottisryhmässä niin paljon, että hyppyyn tutustuminen suoritettiin yksitellen, sillä välin muut tekivät peruskäskyharjoituksia. Hupsis oli ihan ihmeissään hypystä, sellaista se kun ei ole koskaan ennen nähnytkään, vaikka itse hyppy-käsky on jo melko hyvin hallinnassa. Itse asiassa herra taisi pelätä esteen johteita enemmän kuin itse esteitä, mutta pienen suostuttelun jälkeen se hyppäsi muutaman kerran todella hienosti ja lopetettiinkin siihen. Peruskäskytehtävissä Hupsis loisti hienolla kontaktilla, ja istu- sekä maahan-käskyt liikkeestäkin sujuivat suht hyvin! 


Viime viikolla aihe olikin sitten aktivointitemput ja seuraaminen. Suurin osa tunnista taisi mennä juurikin aktivointiin, opetettiin koirille mm. jalkojen välistä pujottelua ja kiepahdusta ympäri, pujottelun Hups tajusikin melko nopeasti, sillä sitä olemme harjoitelleet hieman myös kotona.  Myös seuraaminen sujui hienosti, sillä teimme ainoastaan pikkupätkiä. Perusasentoa harjoittelin tehtävien välissä ja Hupsis on nyt vihdoin tajunnut homman kunnolla! Taitava! Jälleen Hupsiksen kontaktia kehuttiin pujottelussa ja sain olla toisesta ylpeä :) 


Mutta sitten pääasiaan, eli Jyväskylän näyttelyyn! Pirteänä kampesin sängystä ylös sunnuntai-aamuna kello neljä, Hupsis oli ihan ihmeissään, mutta innolla lähti kuitenkin ulos lenkille. Suurin osa tavaroista olikin jo pakattu valmiiksi ja pikaisen tarkistuksen jälkeen suuntasimme parkkipaikalle odottamaan kyytiämme, jolla sitten kestikin.... Armaasta Lagunasta oli lähtenyt takaluukun muovinen osa irti ja Laura ja Ansku joutuivat sitä sitten korjailemaan. Onneksi päästiin kuitenkin matkaan ja suunnattiin keskustaan hakemaan mukaan myös Emmi & Toivoton. Sitten matka kohti Jyväskylää saattoikin alkaa! Hupsis ja Toivo matkustivat poikamiesboxissa takakontissa ja juoksuinen Minttu sekä Meela minun ja Emmin kanssa takapenkillä. Pojat piippasivat ahkerasti alkumatkan, mutta hiljenivät onneksi aika pian.


Menomatka oli sangen levoton, mutta perille pääsimme hyvissä ajoin. Hupsiksen kanssa seikkailimme ensin villakoirakehille Emmin perässä, ja sieltä sitten shelttikehän laitamille hengailemaan, oma vuoromme kun oli vasta puolen päivän aikoihin. 


Kellon lähestyessä yhtätoista suuntasimme takaisin oman kehämme laidalle seurailemaan lapinporokoirien suorituksia ja bongailemaan tuttuja lappalaisia. Eija ja Vippi sieltä löytyivätkin ja loppuaika sujui varsin nopeasti omaa vuoroa jännittäessä. Olin jo ihan paniikissa kun junnu-urokset arvosteltiin, sillä varsinkin toinen oli hyvin Hupsiksen oloinen käytökseltään ja sai H:n, ja kaiken lisäksi tuomari oli ahkera mittailemaan koiria! 
Nuorten luokassa oli meidän lisäksemme neljä muuta urosta, meidän vuoromme oli toisena. Hupsis oli melkoisen liekeissä jo ensimmäisellä juoksukierroksella, ja yllätti positiivisesti pitämällä häntääkin ylhäällä koko ajan. Hetken aikaa odottelimme omaa vuoroamme ja sitten olikin jo aika mennä tuomarin eteen. Ensin tuomari meinasi mitata Hupsiksen, mutta jostain syystä tulikin toisiin aatoksiin ja kysyi ainoastaan onko herraa koskaan mitattu. Hupsis antoi tuomarin kopeloida itsensä läpi melko hyvin, vähän se yritti nojailla minuun mutta ei väistänyt kuitenkaan, eli paljon paremmin meni kuin odotin. 
Seisotuksen jälkeen tuomari pyysi meitä juoksemaan ensin edes-takaisin ja sitten pari kierrosta ympyrällä. Hupsis nosti hännän taas hienosti, mutta turhan paljon keskittyi nuuskimaan kehän pohjaa, outoa materiaalia kun oli. Yllätys oli suuri, kun kehäsihteeri asteli meidän luoksemme kädessään SININEN nauha, minä kun olin odottanut korkeintaan H:ta :'D Arvostelukin oli aivan mahtava, ainoana miinuksena (yllätysyllätys) kuono, ja sivuaskeleissa kuulemma pitäisi olla enemmän ulottuvuutta. Kannatti kuitenkin lähteä, nyt sitten sitä ERIä vaan metsästämään ensi vuonna.


Arvostelu: 
Erinomainen koko ja mittasuhteet. Hyvä kallo-osa. Kevyt kuono. Hyväasentoiset korvat. Hyvät silmät ja purenta. Täyteläinen rintakehä. Oikea karvan laatu, ei parhaassa kunnossa. Riittävästi kulmautuneet raajat. Epävakaat ? (kehäsihteeri oli kirjoittanut kahdesti epävakaat :'D ). Sivuaskeleissa toivon enemmän ulottuvuutta. Miellyttävä luonne.


Paluumatka sujui väsyneissä merkeissä, tosin matkalla poikkesimme Jari-Pekassa syömässä pizzaa! Perillä Joensuussa olimme joskus ennen kahdeksaa ja montaa tuntia ei kyllä sen jälkeen enää jaksanut valvoa, vaan suuntasin pian unten maille ja Hupsiskin sammui nurkkaansa sangen nopeasti. :'D Paras reissu kyllä oli, ei voi muuta sanoa!

Hupsista!

Hieman on taas jäänyt päivittäminen unholaan, suuret pahoittelut siitä! Edellisen päivityksen jälkeen ei ole tainnut mitään maatakaatavaa tapahtua, treenailua ja lenkkeilyä vain.


11.10. meillä oli tokotreeneissä aiheena kontakti ja mukanakulkeminen, ja samalla olikin meidän viimeinen kerta alkeisryhmässä; minä kun halusin harjoitella vielä kontakteja ennen siirtymistä haastavampaan ryhmään. Hupsis oli aivan mahtava, koskaan ei ole ollut niin hienoa kontaktia kuin tuolloin ja teki todella innoissaan kaikki tehtävät! Ohjaajakin kehui herran kulkemista, joten tyytyväinen sain olla ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin.


18.10. olikin sitten ensimmäinen kerta perustottis-, eli astetta haasteellisemmassa ryhmässä. Ohjaajana meillä olikin Hupsikselle jo tuttu Eija, Vippi-lapinkoiran omistaja ja aiheena seuraamisen alkeet. Hupsis oli......no Hupsismaiseen tapaansa perässä laahustava, kunnes otin esille salaisen aseeni, eli LAPASEN! Sen jälkeen herra teki huomattavasti innokkaammin kaiken annetun. Saatiin hyviä vinkkejä seuraamisen kehittämiseen, sillä se on nyt oikeastaan suurin kompastuskivi meidän tokoilussa.


25.10. aiheena oli perusasento ja seuraaminen, hyvää harjoitusta Hupsikselle, joka ei ennen tuota kertaa oikein tajunnut perusasennosta mitään. Hienosti teki kuitenkin, tosin loppua kohden väsyi selvästi ja mielenkiinto lopahti. Tälläkin kertaa saimme hyviä vinkkejä harjoitteluun ja ne ovatkin tuottaneet tulosta, sillä nyt Hupsis alkaa vihdoin ja viimein tajuta, mistä koko hommassa on kyse. Ahkeraa treeniä vaan, nii siitä se lähtee!


Viime viikolla olimme laiskoja ja jätimme treenit väliin, aiheena olisi ollut luoksetulo ja perusasento. Sen sijaan kävin illalla treenaamassa Hupsin kanssa ihan yksikseen ja taitavasti toinen teki! Perusasennotkin oli melkein koko ajan hienosti hallussa, olin niin ylpeä! 
Lenkeillä olemme vaihtelevasti treenanneet myös hyppyä, tosin hieman muunnellusti puunrunkojen sun muiden yli :'D Hupsis tajuaa jo käskyn, joten huomisen treeneissä on hyvä lähteä hiomaan sitä eteenpäin. 


Viime perjantaina herra oli mukanani töissä, pitkästä aikaa, ja kun minulla oli joutoaikaa niin treenasin sitten perusasentoa sun muuta tallin pihassa. Häiriötreeniä pitäisi selvästi saada enemmän, sillä heti kun toinen tallin omistajista, Reino, saapui paikalle, niin Hupsis ei voinut enää keskittyä lainkaan (ovathan miehet NIIN KAMALIA). Huvikseni opetin sen myös kiipeämään pienet rappuset, jotka ovat tarkoitettu hevosen selkään nousemisen avuksi.


Muuten ollaankin sitten lenkkeilty niin shelttiduon + Bogin kanssa kuin yksiksemme ja tietysti vietetty aikaa myös Rantakylässä, jossa Hupsis oli myös hoidossa pari päivää. 


Eilen oli sitten Poksin uuden hallin avajaiset, ja tottakai meidän piti tämän vuoden viimeiseen mätsäriin osallistua! Olin ihan varma, että Hupsis saa jonkinnäköisen slaagin hallin takia, mutta herra otti rennosti ja lähinnä vaan makoili eikä hätkähtänyt edes kuulutuksia. En nyt kuollaksenikaan muista paristamme yhtään mitään, mutta Hupsis esiintyi joka tapauksessa sinisen nauhan arvoisesti, kuten tavallista. En ollut lainkaan tyytyväinen parikehän esiintymiseen, yleensä Hupsis edustaa juuri parikehässä ja sitten nauhakehässä "into" lopahtaa. Häntää herra kuulemma piti puoliksi ylhäällä liikkeessä, mikä on tottakai positiivista! Tuomaria piti vähän arastella, mutta yllättävän hienosti antoi kopeloida itsensä läpi.
Odotukset eivät todellakaan olleet korkealla nauhakehään mennessä, mutta Hupsispa otti ja yllätti, ja arasteli tuomaria ihan minimaalisen vähän ja liikkuikin paljon paremmin kuin parikehässä. Voitte vain kuvitella, miten yllättynyt olin kun tuomari julisti esiintymisemme olleen kolmannen sijan arvoista, Hupsiksen ensimmäinen sijoittuminen mätsäreissä! Lopullinen tulos siis nuorten SIN3, hieno päätös mätsärikaudelle ja Hupsiksen nuorten luokissa esiintymiselle! Herra kun täyttää kolmen viikon kuluttua kaksi vuotta. Nopeasti aika on mennyt, puoli vuotta on jo meidän yhteiseloamme ollut!

FAIL.

Käytiinpä eilen Lauran ja Emmin kanssa tekemässä koiruuksille verijäljet Jaamankankaan metsikköön, ja tänään vuorossa olikin sitten niiden ajaminen. Hupsis odotteli kauniisti (muutaman haukahduksen kera) omaa vuoroaan, josta ei ehkä sitten kannattaisikaan puhua sen enempää. Oli nimittäin sen verran hupaisaa herran "jäljestäminen", vaikka odotukset olivatkin korkealla! Hupsis oli sitä mieltä, että alkumakaus on mainio paikka ottaa päivälepoa ja taitavasti meni maahan noin miljoona kertaa, vaikka kuinka sitä yritin houkutella haistelemaan. Pari kertaa se jopa haisteli makausta, mutta siihen se sitten jäikin, elettäkään ei herra tehnyt lähteäkseen jälkeä seuraamaan... Tais kaatua meidän mejä-harrastaminen tähän! :'D Tai sitten pitää tehdä toiselle vaan lihapullajälkiä, jos se tajuaa niiden idean paremmin. Onneksi kuitenkin muuten oli sangen hupaisa reissu ja hienoja kuviakin tuli Hupsiksesta otettua.

Viime tiistaina (4.10.) olikin taas tokotreenailujen aika, tosin ainoastaan leikkikerran muodossa. Olisin kyllä voinut jättää sen kerran ihan hyvin välistä, Hupsista kun eivät lelut kiinnostaneet pätkän vertaa ja lelulla palkkaamisharjoituksissa saamamme pinkki vinkuva possu oli ainoastaan kamalan pelottava. Ensi kerran jälkeen meinasin siirtyä seuraavaan ryhmään ja hieman haastavampiin tehtäviin, kun Hups kuitenkin toimii jo suht hyvin.
Torstaina (kai se oli torstai!) sain yhtäkkisen tokotreenausinnostuksen ja lähdin läheiselle kentälle, kaatosateessa, treenailemaan. Hupsis oli aivan mahtava ja mentiinkin melkein kaikki alokasluokan liikkeet läpi suht hienolla menestyksellä! Jopa seuruu oli yllättävän taidokasta ja luoksetulo oli Hupsikselta maailman nopeinta. Taitokoira ♥ Taidetaan sittenkin päästä ainakin mölleilemään ennen ensi kesää, jos jatkossakin koira on samanlainen.

Nyt lähdemmekin aktiivisina iltalenkille kera Ruka-lapparin ja omistajansa, pääsee Hupsis tutustumaan omanrotuiseen neitoon välillä :D

Kiitos tästä Annastiina!

Koska Nasti näköjään muisti meitä tällä tunnustushommalla, niin tehdäänpäs se sitten! 

1. Hupsis on siis miun ensimmäinen ikioma koira ja vaikka välillä oonkin miettinyt, että miksi oi miksi otin aikuisen kodinvaihtajan, niin toisaalta parempaa koiraa ei olekaan ♥

2. Ärr nää on ihan sikavaikeita keksiä! No mutta, Hupsis on kehittynyt superpaljon toukokuusta ja kyllä siitä vielä tokokoira leivotaan!

3. Hirveesti houkuttelisi kokeilla agiliitelyä tuon karvakasan kanssa, mut veikkaanpa et Hupsis ei arvostaisi asiaa yhtä paljon. Ehkä sit seuraavan kanssa........

4. Pentukuume on kova edelleen, koska en Hupsin kanssa pentuaikaa päässyt kokemaan. Toivottavasti tässä taloudessa asustaa vielä joskus poro-, kelpie- tai shelttiNARTTU tai mistäs sitä tietää vaikka joku uusi unelmarotu ilmestyy.

5. Minusta tuntuu, et Hupsis on oikea onnettomuus-/ongelmamagneetti, koska pelkästään parin viime kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon kaikenlaista vähemmän mukavaa.

6. Ihmiset varmaan luulisivat minua täysin sekopääksi, jos kuulisivat miten paljon keskustelen Hupsiksen kanssa päivän aikana. Mut minkäs teet, kun asut yksin!

7. Hupsis on omalla tavallaan niin paras, koska se ei kerää energiaa pahemmin itseensä vaikka muutamana päivänä lenkit jäisivätkin suht lyhyiksi.

8. Kasa on alkanut käyttämään ääntään välillä vähän turhankin paljon. Jopa ovikellolle pitää välillä haukahtaa!

9. Haluaisin (ja onneksi tällä hetkellä se on jäänyt vaan haluamisasteelle) ostella Hupsikselle kaikkea superkivaa, kuten esim. Hurtta Lifeguard-valjaat!

10. Olipas nämä tylsiä, mutta olen kamalan huono keksimään mitään. No mutta, olishan se kiva jos joku päivä tuosta tulisi vielä FI MVA!

Tunnustuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

PS. En jaksa haastaa ketään...... :D

Tokoa tokoa.

Tiistaina oli taas vaihteeksi tokoilua Noutajien merkeissä, aiheena tällä kertaa ohitukset ja kohtaamiset. Aihe oli meille hyvinkin ajankohtainen ja hyödyllinen, sillä Rocky-episodin jälkeen Hupsis on alkanut haukkumaan vastaantuleville koirille, joskaan ei mitenkään vihaiseen tyyliin. Kovasti olemme kuitenkin treenanneet ohituksia lenkeillä ollessa, ettei karvakasa opi siihen, että kaikille saa haukkua. 
Treeneissä herra kuitenkin oli oma hiljainen itsensä, ja ääntäkään ei päästänyt vaikka meidän parina oli välillä vähän turhankin innokas labradori. Hienosti Hups teki kaikki annetut tehtävät, kontakti nyt oli mitä oli, mutta kehitystä on hieman jopa havaittavissa. Ohitusharjoituksissa koiraa eivät muut oikeastaan liiemmin kiinnostaneet. Loppukevennyksenä harjoittelimme peukalon koskettamista ja ihmeen nopeasti Hupsis oppi tempun, taitava! Toisen tunnin harjoittelimme vaihtelevasti perusasentoa samalla kun odottelimme Lauran&Mintun treenien loppumista, mutta herran keskittyminen ei oikein enää jaksanut riittää ja Mintun perään pitikin itkeä vähäsen. 


Tänään olimme Petsie-porukalla treenailemassa (ja lääppimässä pentua!) lähikentällä, tosin Hupsiksen treenit jäivät vähäisiksi herran oman vammaisuuden takia, keskittymiskyky oli nollassa ja eipä omistajakaan oikein jaksanut panostaa. Ennen muiden tuloa otin pari paikkamakuuharjoitusta ja ne menivät oikein mallikkaasti, mutta lähinnä harjoittelimme hiljaa olemista, kun Hupsis riehaantui vähän turhan paljon isosta koiramäärästä. Lopuksi karvakasa sai vielä irroitella Brandyn kanssa rannalla, ja pojat painivatkin oikein kunnolla. Onpahan ainakin väsynyt koira!

Pitkästä aikaa!

Onpas taas päivittäminen jäänyt, vaikka ei meidän elämässä nyt niiiiin paljon olekaan tapahtunut näiden parin viikon aikana. Lähinnä ollaan lenkkeilty shelttiduon kera ja tottakai käyty toko-treeneissä. 
13.9. treenattiin luoksetuloa, jossa Hupsis pääsikin hauskuuttamaan muita ryhmässämme olleita hitaudellaan, hienosti herra tuli kyllä suoraan luokse, mutta vauhtia ei tosiaan ollut nimeksikään. Kokeiltiin sitten uutta tekniikkaa ja menin itse nurkan taakse piiloon, jolloin koira juoksikin salamana luokse. 
Tällä viikolla ohjelmassa olikin peruskäskyjä, hienosti Hupsis teki annetut tehtävät vaikkakin maahanmeno märälle asvaltille ei karvakasaa oikein houkutellut. Lisäksi piti tietysti vahtia Meelaa, joka oli penturyhmässä pihan toisella puolella :D Tyytyväinen kuitenkin olen edistymiseen, erityisesti Hupsis on kunnostautunut rohkeudessa ja se uskaltaakin jo mennä suht reippaasti uusien ihmisten luokse! Kotitreeneissä se on yllättänyt muutaman kerran ja tullut hienosti sivulle ja melkein suoraan perusasentoon. Ehkä meidät voi bongata ensi kesänä jopa mölleistä jos edistytään tätä tahtia.


Ai niin, ja kävimmehän me mätsäreissäkin pyörähtämässä 11.9., tuloksena yllätysyllätys SIN. ei sij. Hupsista ei kiinnostanut homma lainkaan, tosin positiivista oli se, että häntä pysyi ensimmäisen kierroksen ajan ylhäällä! 

Tänään!

Koska minulla on erittäin tylsää, ilostutan teitä muutamalla kuvalla kahdesta idiootista. Toimikoot nämä kuvat samalla myös hyvästeinä Rockylle, koska illalla se suuntaa omaan kotiinsa, vihdoin! :'D

Tokoilua ja muuta kivaa!

Eilen iltapäivällä lähdimme extemporena Lauran ja shelttien kanssa lenkkeilemään Lykynlammelle, jossa kiersimmekin 8,5 kilometrin lenkin. Hupsis oli aivan onnessaan Mintun ja Meelan seurasta ja omistajallakin oli kivaa, joten onnistunut reissu oli tuloksena.

Tänään olikin sitten vuorossa meidän ensimmäiset "tokotreenit" Noutajakoirayhdistyksen järjestämänä. Olimme perillä hyvissä ajoin, koska lähdimme jo aiemmin Rantakylään ja kävimme moikkaamassa äitiä ja muita, ja suuntasimme sieltä Salpakadulle. Hupsis ei ollut edes ainoa lapinkoira, vaan paikalla oli myös Pyry omistajineen ja vieläpä samassa ryhmässä meidän kanssamme! Tänään ohjelmassa oli kontaktiharjoituksia ja mukanakulkemista, Hupsis teki harjoitukset ihmeen hienosti ottaen huomioon ihmisten määrän. Hieman sitä selvästikin ahdisti, mutta reipas oli kuitenkin! Saimme myös ohjaajalta hyviä vinkkejä kotona harjoitteluun, eli eikun treenaamaan vaan!

Treeneistä kävelimmekin sitten kotiin, tulipahan samalla tehtyä päivän lenkki! Olin jo valmistautunut siihen, että koko kämppä on hävityksen vallassa, sillä meillä on tämän viikon hoidossa bordercollieuros Rocky, joka on osoittanut olevansa äärimmäisen rasittava (ja hyperaktiivinen). Eilen Lykynlampi-retken aikana Rocky oli mm. syönyt roskapussin ja levittänyt sen sisällön ympäri keittiötä. Tänään sain kuitenkin olla herrasta ylpeä, sillä mitään ei ollut tapahtunut! Hupsiskin on iloinen saadessaan leikkikaverin, vaikkakin Rockyn yli-innokkuus sitä välillä ahdistaakin.

Ensi viikkoa odotellessa, toivottavasti Hupsis on yhtä taitava silloinkin! Ja loppuun vielä Lykynlampi-kuvia, Lauralle kiitos ja kumarrus kaikista!

Happyhappy.

Vihdoinkin meidän treenaus pääsee kunnolla alkuun, ensi tiistaina alkaa P-K:n Noutajien järjestämä tokon alkeisryhmä, johon mennään karvaisen kasan kanssa! Turisteilusta tiistain möllitokossa tuli kamala tokoinnostus, toivotaan vaan että myös toinen (se tärkeämpi) osapuoli innostuisi treeneissä. :'D

Lauantaina Hupsis saa viikoksi kaverin, sillä meille tulee hoitoon 4v. bordercollieuros Rocky. Saas nähdä mitä yhteiselosta tulee, Rocky kun vaikutti aavistuksen innokkaalta bordercolliemaiseen tyyliin.

Elo-Karelia kr.

Vihdoinkin viikonlopun jännitys on ohitse! Tänä aamuna olo oli vielä suht rauhallinen, mutta kehän ulkopuolella jännitys vain kasvoi. Nuoria uroksia ei ollut Hupsiksen lisäksi yhtään, joten saimme kehän kokonaan itsellemme, jee! Tuomaria herra arasteli hieman, mutta antoi kuitenkin katsoa hampaat ja tunnustella hienosti. Juoksemiseen olin erittäin tyytyväinen, sillä herra nosti häntänsä jossain vaiheessa kokonaan ylös, vaikkakin vain hetkeksi. Mutta positiivinen yllätys tuokin, ja edistystä!

Tuomarina tänään oli Marja Talvitie, jota pelkäsin jo valmiiksi. Tiukka täti kyllä olikin ja kehuja ei hirveästi satanut. Kehittymistä Hupsis kuulemma kaipaa vielä melko paljon.
Tuloksena NUO H.

"Keskikokoa pienempi, hieman kapea- ja kevytpäinen nuori mies. Niukat etu- ja voimakkaat takakulmaukset. Hieman liiaksi laskeva lantio ja alaskiinnittynyt häntä, joka ei liikkeessä nouse riittävästi; paimenen koukku.  Erinomainen karvanlaatu, mutta ei täydessä turkissa. Liikkuu ahtaasti takaa."


Kokonaisuudessaan olen kyllä herraan erittäin tyytyväinen, hienosti käyttäytyi koko viikonlopun ja ylitti odotukset myös kehässä. Tästä onkin hyvä jatkaa, eli eikun näyttelykalenteria suunnittelemaan.. :D

Elo-Karelia kv!

Tänä aamuna suuntasimme jännittyneinä kohti Linnunlahtea ja Elo-Karelia KVtä, jossa Hupsis suoritti debyyttinsä nuorten luokassa. Olin itse ennen lähtöä ihan paniikissa, mutta paikan päällä ehdin jo rauhoittua ja kehässä ei jännittänyt enää melkein yhtään. Hupsis otti kehän ulkopuolella rennosti ja oli rohkea ja tutustui vieraisiin ihmisiin ihmeen hyvin. Tyttöystävänkin herra nappasi, slk-narttu Ryyni ihastui herraan täysin ja Hupsiskin oli toisen lumoissa aika lailla.

Nuoria uroksia olikin vain kaksi kappaletta, mikä oli Hupsiksen kannalta vain hyvä! Olin suht tyytyväinen karvakasan liikkumiseen, sillä häntäkin nousi aavistuksen ylös siitä normaalista kehä-hännästä joka osoittaa maata kohti.. Hienosti malttoi koiruus myös seistä ja tuomaria ei väistänyt millään lailla, ei edes mennyt matalammaksi! Ylpeä olen!

Tuomarina meillä oli siis Saija Juutilainen ja tuloksena NUO EH, ylitti kyllä odotukset aika lailla!
Tässäpä vielä arvostelua:
"20 kk oikealinjainen(??) hyvärunkoinen nuori uros. Sopivasti raajaluustoa. Hyväilmeinen uroksen pää, joka saa vielä miehistyä. Hyvä purenta ja korvat. Tyypill. kulmaukset. Liikkuu varsin hyvin. Hännän asento liikkeessä voisi olla parempi. Hyvä karvanlaatu, karvapeite kesäkunnossa. Hyvä luonne, mutta ei nauti esiintymisestä. "


Hengailtiin vielä useampi tunti näyttelyalueella vakioporukan jatkona ennen kuin suunnattiin kotia kohti. Huomenna sitten uusiksi, tällä kertaa tuomarina Marja Talvitie.

Maailman hienoin Hups!

Eilen päätin pitkällisen harkinnan jälkeen lähteä uhmaamaan sadetta POKSin mätsäriin, koska sinne ei edes ollut pitkä matka. Hupsis sai sopivasti lenkkeilyäkin siinä sivussa, kun paikalle käveltiin. Perusporukka kasaantui pikkuhiljaa ja Hupsis yllätti jo alkuvaiheessa mm. räksyttämällä joukossamme pyörähtäneelle Neva-kaanaankoiralle, karvakasahan ei ole tähän mennessä ääntään korottanut kuin pari kertaa. Muutenkin herra oli ihmeen reippaalla tuulella, ja oli aivan onnessaan shelttivauvojen kimpussa.

Meidän parina nuorten kehässä oli Netta-sheltti. Hupsis yllätti toistamiseen kehässä, tuomari sai katsoa hampaat ja kokeilla koiran läpi ja Hups madaltui vain hieman! Lisäksi ensimmäiset pari kierrosta herra piti häntää jopa puolitangossa, eikä ihan alhaalla kuten yleensä. Taitava poika! ♥ Olin varma, että saamme sinisen nauhan taas kerran, mutta kas kummaa, sieltähän napsahti punainen!

Nauhakehässä Hupsista alkoi jo kyllästyttää koko touhu ja se ahdistui kun molemmilla puolilla oli koira (tai lähinnä ihminen), eikä seisonutkaan enää kunnolla. Lopullisena tuloksena oli siis PUN ei sij., johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Nauhakehästä saatu purutikku lahjoitettiin Meelalle, sillä nirsoilija-koirani ei mokomia tikkuja suostu syömään.
Onnistuimme vielä hienosti ajoittamaan iltalenkin suoraan kaatosateeseen, jonka jälkeen väsähtänyt koiruus simahti olohuoneen lattialle ukkosesta huolimatta.

Tänään iltapäivällä suuntasimme kohti Niinivaaraa, jossa oli tarkoituksena tavata Anda-lapinkoira omistajansa kera. Hupsis-parka koki ei-niin-ihanan yllätyksen, kun Anda olikin odotettua riehakkaampi (ja yliseksuaalisempi...suurin osa ajasta meni Hupsista ahdistellessa) ja herra viettikin suurimman osan ajasta penkin alla pakoillessa. Pari kertaa karvapallo uskaltautui ärähtämäänkin Andalle, mutta onneksi sen suurempia rähinöitä ei syntynyt. Tulipahan todettua, että Hupsis sopii selvästi enemmän pikkukoirien (ja rauhallisten isojen) leikkikaveriksi. Hienosti herra kuitenkin uskalsi kävellä keskustassa, ei edes häntä laskenut enää tulomatkalla!

Huomenna voikin sitten alkaa jännittää oikein kunnolla, sillä ylihuomenna on lapsen debyytti virallisissa näyttelyissä, apua!

Lisää mätsäröintiä.

Tänään oli taas ohjelmassa esiintymistä, koska olinhan toki päättänyt mennä tänään mätsäröimään vaikka mikä olisi. Laura oli jälleen ihana ja poimi meidät kyytiinsä, joten meidän ei tarvinnut raahautua Tokmannin pihaan jalan, luojan kiitos! Tällä kertaa porukka oli huomattavasti pienempi, (vesisateella ei varmasti ollut mitään tekemistä asian kanssa?) ja paikalla olikin vakioporukasta Mintun & Meelan sekä meidän lisäksemme Emmi kera Toivottoman ja Mocan.

Tottakai kaatosade alkoi ennen meidän kehäämme, joten Hupsis joutui esiintymään litimärkänä, mistä herra ei oikein tykännyt. Lisäksi ihmisjoukko ahdisti taas kamalasti, mutta lapsi antoi kuitenkin tuomarin kopeloida itsensä läpi oikein nätisti, eikä väistänyt lainkaan! Positiivista! Häntää Hups ei kuitenkaan suostunut nostamaan missään vaiheessa, ja oli muutenkin tosi alistuneen oloinen koko ajan. Sininen nauha saatiin, tosin ruusukkeen muodossa. Nauhakehässä ei sitten satanutkaan, ja Hupsis seisoi huomattavasti nätimmin, mutta juostessa yritti tunkea kehästä ulos. Tuloksena SIN. ei sij, taas kerran. Kokemusta kuitenkin tuli lisää.

Hupsis yllätti kuitenkin positiivisesti kehän ulkopuolella, sillä herra uskalsi mennä haistelemaan sille vieraita ihmisiä, ja olikin sitten rapsuteltavana suht mielissään. Hieno mies.
Huomenna sit uusiksi!

Mätsäilyä.

Alunperin meidän ei pitänyt mennä tänään minnekään, mutta yllättävän rahatilanteen muutoksen (olinkin fiksuna laskenut tilin saldon väärin :'D) jälkeen tehtiin pikainen päätös lähteä Mustin & Mirrin mätsäriin! Kaiken lisäksi päästiin vielä Lauran kyydillä paikan päälle.
Sielläpä sit vierähtikin koko ilta sekalaisen (ja sekopäisen) joukkiomme keskellä, Hupsis-raukka oli ihan väsyksissä loppuajasta eikä meinannut omistajallakaan pysyä enää silmät auki. Autoonkin herra meinasi nukahtaa ihan täysin, vaikka meitä oli neljä ihmistä ja kuusi koiraa ahtautuneena Xantiaan. :D
Menestystä ei tullut tälläkään kertaa, herra oli junnujen sin. ei sij, mutta tyytyväinen esiintymiseen kyllä olen! Hups seisoi koko ajan hienosti, ja liikkui tosi nätisti vaikkei häntä ylös noussutkaan! Tuomarikin sai katsoa hampaat ja kopeloida koiran, eikä tuo väistänyt. ♥ Ylpeä olen. Parina meillä sattui olemaan Emmi Mocca-villiksen kanssa.

Saatiin sentään kokemusta ensi viikon näyttelyitä ajatellen! Nyt vielä iltalenkille mars.

Turisteilua

Tosiaan oltiin tiistaina Pilkon Citymarketin pihalla match showssa, tosin tällä kertaa vain turisteina, en viitsinyt lähteä Hupsista kiusaamaan kehään. Aluksi meinattiin kävellä paikalle seuranamme Noora ja rottweiler Tytti, mutta koska oli niin kuuma, niin päätettiin sitten ajella autolla. Hupsis oli aivan ihastunut uuteen tyttöystävään eikä välittänyt vaikka Tytti pesi herran naaman useampaankin kertaan! :D


Paikalla oli Joensuun vakioporukkaa, joten ilta vierähti nopeasti tuttuja koirakavereita moikkaillessa. Hupsis yllätti erittäin positiivisesti, herra uskalsi nimittäin käydä itse tutustumassa muihin ihmisiin ja jopa kerjäsi herkkuja! Lihapullat ja nakit taitavat päätyä ostoslistalle.. :D
Pikkuisen jäi kaihertamaan tuo osallistumatta jättäminen, kun herra noin hienosti käyttäytyi, mutta mennään varmaankin sitten seuraaviin mätseihin heti ensi viikolla! Onpahan hyvää harjoitusta Joensuun näyttelyitä varten.


Nyt voitaisiinkin suunnata pihalle paahtumaan!

Vihdoin!

Nonni, vihdoin sain aikaiseksi tehdä tän blogin! Jospa nyt tulis kirjoiteltuakin lapsen kuulumisia, toivotaan et innostus kestää pidempään kuin viikon. :))


Meille ei oikeastaan kuulu mitään sen ihmeempiä. Viime viikolla oltiin viisi päivää Ypäjällä koiravahtina, ja Hupsis oli oikein onnellinen lapsi, kun sai leikkikaverin Otto-seropista! Otto oli myös erittäin onnellinen, ja ei oikeastaan muuta tehnytkään kuin roikkui Hupsiksen karvoissa kiinni. Hupsis pääsi tutustumaan myös Hevosopiston tiloihin, kun käytiin moikkaamassa hevosia ja vanhoja tuttuja useampanakin päivänä. Herra oli oikein fiksu, mitä nyt kamalasti ahdisti isot tilat ja ihmismäärä.


Tultiin Ypäjältä tosiaan perjantaina ja ei hirveästi rokin aikana liikuskeltu ihmisten ilmoilla, lenkit suuntautuivat pääosin Aavarannan suunnalle. Sunnuntaina suunnattiin äidin luokse Rantakylään ja sinne Hupsis-herra sit jäi maanantaina hoitoon, kun mie suuntaisin Juukaan vierailemaan mummon luona kera puolen suvun (pikkuveljet 5.v ja 9v. ja pikkusisko 17v.). Juuasta palauduttiin keskiviikkona ja lapsen kanssa raahauduttiin samana iltana Noljakkaan paahtavassa kuumuudessa.


Pari päivää onkin sit mennyt sujuvasti Pyhäselässä uiskennellessa, Hupsis on ollut ihan onnessaan vedessä kun on niin kuuma. Pitäis vissiin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa oikeasti treenata näyttelyä varten, eihän siihen ole enää kuin kolmisen viikkoa, APUA! Saas nähdä mitä siitä tulee herra arkajalan kanssa..
Eilen lapsi sai hienon näyttelyhihnankin, nyt on hyvä lähteä esiintymään. Toivotaan et säät suosis sen verran, että päästäisiin käymään  edes parissa mätsärissä ennen näyttelyitä, hirmu kuumalla kun ei viitsi lähteä.