perjantai 30. joulukuuta 2011

2011: it's almost over!

Mitä muut edellä, niin sitä me perässä! Vuorossa pikainen katsaus kuluneeseen vuoteen.


Vuosi alkoi oikeastaan kunnolla vasta toukokuussa, kun Hupsis muutti luokseni Joensuuhun. Ensimmäinen kuukausi meni oikeastaan vain tutustuessa toisiimme, mutta kävimmepä jo kesäkuussa ensimmäisissä mätsäreissä, tuloksena tottakai SIN-. Loppukuusta uskalsimme näyttää naamojamme jopa Joensuun parhaassa koiraporukassa, ja sille tielle jäimmekin! 


(c) Laura Pitkänen

Heinäkuu menikin pääasiassa uiskennellessa ja lenkkeillessä, mätsäreissä kävimme ainoastaan turisteina Hupsiksen suureksi riemuksi; herra kun ei esiintymisestä tuossa vaiheessa pitänyt edes sen vertaa kuin nyt. Alkukuusta vierailimme Ypäjällä vajaan viikon verran hoitamassa entisen kouluni tallimestarin koiraa ja moikkaamassa vanhoja tuttuja ja tietenkin hevosia. Hupsis oli onnessaan uudesta ystävästä, vaikka Otto-seropin leikit olivatkin välillä staffimaiseen tyyliin vähän turhan rajuja. 



Elokuussa mätsäilimme sitten senkin edestä, tuloksina SIN- x2 ja PUN- ja tottakai lenkkeilimme parhaassa seurassa!
Elokuussa oli myös Hupsan näyttelydebyytti Elo-Kareliassa, josta tuomisina EH lauantain KV:stä ja H sunnuntailta. Tuosta herra onkin kehittynyt huomattavasti, eikä esiintyminen ole enää niin kamalan näköistä kuin silloin!

Elo-Karelia KR (c) Sanna Parviainen


Syyskuun alussa aloitimme tokotreenit P-K:n Noutajien parissa. Hupsis yllätti positiivisesti oppimalla varsin nopeasti niin seuruun kuin perusasennonkin, vaikka molemmista löytyy vielä hiukan hiomista. Syyskauden puolessa välissä vaihdoimmekin jo astetta haastavampaan ryhmään ja hyvin pärjäsimme! Syyskuu piti myös sisällään muutaman koiravahtikeikan, joista toinen ei ihan odotetulla tavalla sujunut. Eläinlääkäri tuli tutuksi, kun vierailimme siellä milloin allergiaepäilyjen ja milloin puremahaavan kanssa. 
Ehdottomasti parhaita hetkiä olivat kuitenkin lenkit ja treenit parhaassa joensuuporukassa!

Hups ja Rocky-bc

Lokakuu: ahkeraa tokoilua, vielä ahkerampaa lenkkeilyä shelttien (ja välillä muidenkin) kera ja epäonnistunut mejä-reissu. Eipä tainnut lappalaisestani mejä-koiraa tulla, vaikka kovasti sitä toivoinkin. Pitänee ottaa uusi yritys keväällä, josko herran aivosolut olisivat siihen mennessä sisäistäneet homman idean :'D

(c) Netta Timonen


Marraskuun aloitimme hienosti POKSin hallin avajaisilla ja mätsäilemällä sinisten kolmanneksi; Hupsis yllätti hienolla esiintymisellään! Seuraavalla viikolla mätsäiltiin tulokseksi PUN4. Tokossa herra vain kehittyi kehittymistään, ja sainkin olla siitä ylpeä moneen kertaan treeneissä. Loppukuusta matkasimme Jyväskylään kokeilemaan onneamme näyttelyssä ja taitavasti Hups esiintyi saaden taas EH:n. 

Joulukuu eli agilitykuu! Puolessavälissä kuuta kävimme testaamassa agilityä Koirakoulu Napakan agipäivässä ja Hupsiksen yllätettyä sai omistaja valtavan agilitykuumeen. Tässä kuussa oli tottakai myös maailman paras Voittajareissu ja yllätys yllätys - tokoilua. 

(c) Laura Pitkänen



Ja onhan meilläkin tottakai tavoitteita ensi vuodelle!
Tavoitteita vuodelle 2012:
- agilityn alkeiskurssi (ja jos koira innostuu, niin mahdollisesti myös jatko)
- tokossa alo-liikkeet koevalmiuteen ja ainakin mölleihin ennen kesää (ja Lauran vaatimuksesta lisättäköön että virallisiin toivottavasti loppuvuoteen mennessä)
- näyttelyissä juoksemista ja toivottavasti se ensimmäinen ERI
- mahdollisesti mejä-kokeilua uusiksi, jos se nyt vaikka osaisi...
- paljon lenkkeilyä ja parasta aikaa parhaassa porukassa
- luustokuvaus ja silmätarkki
- rapsutushomma selväksi, ja muutenkin terve koira

Ja toivottavasti ensi vuonna Hupsista ilahduttamassa on myös pienenpieni sheltinpoikanen!

Lopuksi toivotamme vielä aivan mahtavaa uutta vuotta 2012! ♥



torstai 22. joulukuuta 2011

Kohta on joulu!






Hups on treenannut tällä viikolla sangen ahkeasti: maanantaina tokoiltiin, tiistaina harjoiteltiin kepittelyä ja tokoiltiin lopuksi ja eilen muistuteltiin vielä kepittelyä mieleen. Tein "kepit" itse tökkimällä muutaman kepin lumihankeen tuossa lähimetsässä olevalle kentälle ja aijaijai miten taitava Hupsis oli! Otettiin myös kepit-hyppy ja hyppy-kepit sarjaa, enkä voi olla kuin tyytyväinen! Nyt kun vielä päästäisiin sinne agialkeisiin, kun vihdoin ja viimein sain aikaiseksi liittyä Poksiin.

Myös toko sujuu aina vain paremmin. Jäävät liikkeet alkaa mennä jo todella hyvin, varsinkin liikkeestä maahan. Liikkeestä seisomisessa on vielä hieman treenaamista, kun Hups ei ole ihan sisäistänyt pysähtymiskäskyä :'D Seuraaminen on parantunut huimasti, samoin luoksetulo (tosin nyt lumihanki häiritsee, Hupsis kun saattaa yhtäkkiä päättää heittäytyä kieriskelemään hangessa kesken luoksetulon :'D ). Paikkamakuuta pitäisi päästä harjoittelemaan häiriössä ja sitä hyppyä olisi kohta pakko päästä treenaamaan! Puunrunkojen yli ollaan harjoiteltu tokohyppyä ja aika hyvin se sujuu välillä, mutta se oikeanlainen este olis kiva saada. 

Huomenna mennään Rantakylään joulunviettoon! Nyt superväsynyt Hupsaisa nukkuu vaan kerällä nurkassa; se oli ensin töissä mukana ja sitten käveltiin vielä Rantakylästä keskustaan bussia odotellessa. Kuorsaus vaan kuuluu!

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Agility-Hupsis!

Yllätys sinänsä, että päivittäminen on TAAS jäänyt. Muutaman viime viikon aikana onkin ehtinyt tapahtua ties mitä, mm. Voittaja-viikonloppu! Voittajasta mukaan tarttui ohjatun noudon kapula, jolla meinasin aloittaa noudon treenaamisen, nahkapanta ja -hihna herralle sekä mukava määrä ilmaisia ruokanäytteitä. Ja tietenkin oli parasta viettää laatuaikaa laatuseurassa!


29.11. oli tokotreenit pienen tauon jälkeen, sillä edellisellä viikolla oli Noutajien syyskokous, eikä näin ollen treenejä laisinkaan. Aiheena oli luoksetulo ja kivoja harjoituksia tehtiinkin, Hupsiskaan ei pahemmin laiskotellut kuten yleensä. Varsinkin viimeinen tehtävä oli hyvä, siinä ohjaaja otti koiran ja lähti sen kanssa toiseen suuntaan ja tarkoitus oli kutsua koiraa luokse silloin, kun se ei katso omistajaa. Hupsis otti jopa kontaktia ohjaajaamme ja tuli todella  vauhdikkaasti luokse, kun sitä kutsuin! Muuten tehtiin ihan perus kontaktiharjoituksia, hieman paikkamakuuta (jossa Hupsis toimi yllättävän hyvin, ottaen huomioon ettei sen kanssa ole treenattu häiriössä juuri lainkaan) ja luoksetuloa erilaisin harjoituksin.


Itsenäisyyspäivän treenien aiheena oli häiriö erilaisissa tilanteissa ja Hupsis saikin lisähäiriötä Meelasta, joka tuli meidän ryhmäämme, sillä koiria oli paikalla niin vähän. Tehtiin aika paljon toistoja kaikissa harjoituksissa, mutta hienosti Hups jaksoi keskittyä. Leluhäiriö oli meille tosin aika turhaa, koska Hupsista eivät lelut muutenkaan kiinnosta. Pujottelimme paljon ja samalla olikin hyvä harjoitella seuruuta, joka kuulemma onnistuu jo hienosti, jos minä saan vielä käteni alas :'D Lopuksi tehtiin vielä hieman paikkamakuuta ja ai että kun karvakasa oli pätevä! ♥


Tänään olikin sitten jännityksen päivä, sillä Hupsis pääsi ensimmäistä kertaa testaamaan agilityä  Koirakoulu Napakan agilitypäivään. Omat odotukseni eivät olleet kovin korkealla, Hupsis kun on tunnettu siitä, että uudet asiat ovat aivan kamalia. Me olimme vuorossa ensimmäisinä ja aloitimme putkesta. Aluksi Hupsis oli sitä mieltä, ettei putkeen missään nimessä voinut mennä ja minkäänlainen houkuttelu ei meinannut auttaa. Lopulta herra kuitenkin tajusi, ettei se kamala hökötys mitään tee ja sujahti nätisti minun luokseni. Muutama toisto tätä ja siirryttiin harjoittelemaan keppejä itsenäisesti. Kepit Hupsis teki kuin vanha tekijä, mitä nyt tyypillisellä Hupsisvauhdilla (eli siis H-I-T-A-A-S-T-I) eikä meinannut kertaakaan juosta verkkoihin! Myös ilman verkkoja olleet kepit se meni suht hienosti jo ensimmäisillä yrityksillä ja namialustan idean se tajusi myös heti, vaikkei sitä olla aikaisemmin käytettykään. Taitava ♥
Seuraavana vuorossa oli A-este, joka taas alussa pelotti kamalasti. Pian Hupsis kuitenkin tajusi, että ylös voi ihan hyvin kiivetä ja parin toiston jälkeen se kipitteli ylös jo varsin vauhdikkaasti. Alastulossa olisi kuulemma saanut vähän hidastaakin jo :'D 
Puomia emme edes kokeilleet kuin hieman, niin että saimme Hupsiksen kontaktialueelle ongelmitta. Otin kuitenkin ihan tunnin lopussa puomin itsenäisesti niin, että Hupsis meni sen päästä päähän ja alkukangertelun jälkeen se jopa uskalsi kävellä ylhäälläkin. Pelottava se kuitenkin selvästi oli, mutta pääasia että saimme onnistuneen suorituksen loppuun. 
Hyppyjä tein karvaisan kanssa itsenäisesti ja koska olemme lenkeillä harjoitelleet hyppy-käskyä erinäisten asioiden, kuten puunrunkojen, kanssa niin Hupsis suoriutui esteestä mainiosti. Uskaltauduin jopa jättämään sen irti esteen eteen ja siitä ohjaamaan ylitse, ja hieno lappalainen paineli yli kuin vanha tekijä.
Ihan tunnin loppuun teimme vielä hyppy-putki-sarjan, tosin ilman rimaa. Minähän olin ihan varma, että koira vetää suoraan putken ohitse, mutta EI! Suoraan putkeen se paineli ja sai miljoona kehua perään. Voin vaan sanoa, että olen supertyytyväinen herran esitykseen! Tästä onkin hyvä suunnata alkeiskurssille, kunhan sellainen seuraavan kerran järjestetään. :)


Nyt täältä löytyy yksi kappale erittäin väsynyttä lapinkoiraa ja onnellinen omistaja!