torstai 4. lokakuuta 2012

Hurraaa!

Eilen oli Myrnin "tuomiopäivä" eli ensimmäiset rokotukset ja samalla sydänkontrolli taas kerran.  Pentu pomppi innosta jo nähdessään Jari-sedän eikä inahtanutkaan kun piikki pistettiin. Kovasti Aho kuunteli sydäntä ja totesi sitten, ettei ainakaan omasta mielestään kuule sieltä enää yhtään ylimääräistä! Varsin riemukasta porukkaa olikin sen jälkeen ja tekstiviestejä sateli toiselle puolelle Suomea kovasti.




Tänään käytiin katastrofijengin (sisältäen kolme shelttiä ja yhden lapinkoiran) kanssa vapaavuorolla treenaamassa. Mukana oli myös Rio-aussie omistajansa Suvin kanssa. Tehtiin Lauran eilen rakentamaa rataa hieman varioiden, Hupsis kun ei keppejä todellakaan vielä radalla tee. Radalla oli kuvasta poiketen myös A, hyppyjen 14 ja 15 välissä.
Hupsa oli taas tahmea kuin mikä, sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kierrot ja kieputukset. Muutaman kerran se jopa juoksi kunnolla, mutta muuten meno oli sangen..ravaavaa. Oon myös huomannut itse, että kun Hupsista ei kiinnosta, niin oma into lopahtaa saman tien eikä treenaamisesta tule sitten yhtään mitään. Keinun Hups teki ihan jees, mitä nyt hidasteli keskellä tosi kovasti. Kontaktit kusi oikein kunnolla varsinkin A:lla, puomi oli parempi. Kokonaista rataa ei tehtykään kertaakaan, vaan mentiin pätkissä.




Eron oman treenauksen kanssa huomasi varsinkin kun tein molemmilla merleillä radan kerran läpi. Kun itse jouduin juoksemaan ja muutenkin liikkumaan kovempaa, oli ohjauskin paljon parempaa. Tietysti asiaan vaikuttaa varmaan sekin, että sheltit ovat huomattavasti pätevämpiä hakemaan esteitä ja lukemaan ohjausta kuin Hupsa. :'D Mintun kanssa tehtiin melkein koko rata putkeen (kepit jätettiin suosiolla välistä) ja muutama kohta otettiin pätkissä, mutta kivasti Mati teki! Meela taas.. oli vauhdikas kuten aina. Jäin jo heti ensimmäisellä kerralla jälkeen ja piti aloittaa alusta, mutta kun tsemppasin kovasti niin saatiin eka pätkä (miinus keinu) kepeille asti sujumaan tosi kivasti!  Kepit tehtiin erikseen ja pentupentu muisti jopa mennä viimeisen välin, hurraaa. Loppuratakin meni ihan jees, vähän piti kontakteja muistutella vaan.

Tykkään kyllä niin paljon enemmän treenata shelttien kanssa, niiden kanssa saa tehdä oikeasti töitä että pysyy mukana, mut samalla voi myös keskittyä omaan ohjaukseen ihan eri tavalla, kun ne reagoivat pieneenkin liikeeseen toisin kuin Hups. Kasvaispa pentu nopeasti nyyh.


Pentunen 11vko! (c) Laura


Kasvamisesta puheen ollen, pikkumusta on tänään jo 12 viikkoa! Mittasin Suvin avustuksella neidin tänään ja korkeutta on nyt about 25-26 cm. Ihan hirmuisesti se on kyllä kasvanut, enää se ei näytä pehmolelulta vaan ihan koiralta. 
Myrn on opetellut vaihtelevalla tahdilla edelleen seisomista, maahanmenoa ja luoksetuloa, sekä tietysti odottamista aina vain. Myös sivulletuloa ollaan alettu nyt pikkuhiljaa treenaamaan ja välillä pentu näyttää jopa tajuavan ideaa. Kyllä se siitä, pitäis vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata joka ilta pieni hetki vaikka kuinka väsyttäis.

Nyt pidetään hetki vapaata ja suunnataan sit kohti Lykynlampea ja shelttilenkkiä koko konkkaronkan kanssa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti