Pennun elämää

13 vko n. 28,5 cm 

Myrnin elämä sujuu rattoisasti vanhempien koirien kanssa leikkiessä, syödessä, lenkkeillessä ja nukkuessa. Ruokahalu sillä on aivan suunnaton, ja välillä saakin olla vahtimassa ettei pentu ryövää muiden kupeista ruokaa - onhan muilla pakko olla parempaa sapuskaa kuin itsellä. 
Perjantaina kävin hallilla mittaamassa kakaran Lauran ja Inkan avustuksella ja suunnilleen 28,5 cm saatiin korkeudeksi nyt 13 viikon iässä. Tasaista porukkaa nämä trikkineidit, sillä siskotytöt Elle ja Didi olivat torstain mittauksessa tismalleen samankokoisia. Merlet ovat hiukan edellä 29-33 cm korkeuksilla. 

Muista pennuista puheenollen, torstaina olisi ollut Amor'jade D-pentujen tapaaminen Torniossa Tarjan&Didin luona, mutta koska Joensuusta on Tornioon hiukan matkaa, ei meidän lähtö treffeille onnistunut. Toivottavasti päästään näkemään kaikki sisarukset vielä joku päivä, onneksi kuvia pääsee ihastelemaan aina välillä! 

Myrnistä on tosiaan tullut aikamoinen jalkaeläin ja jännittävää on huomata, miten nopeasti se oikeasti kasvaa. Tää kaikkihan on miulle ihan uutta, kun Hupsis oli jo iso minulle tullessaan ja Lakun pentuajoista on niin monta vuotta, etten itse niistä hirveästi muista.
Pentu osaa jo odottaa tosi hienosti niin ruokakupille pääsyä kuin ulkonakin treenatessa, pikkuhiljaa aletaan opettelemaan jo paikkiksen alkeita. Perusasento paranee päivä päivältä, joten eiköhän me aleta kohta jo treenailemaan seuraamisen alkeita sun muuta. Näyttelyjuttujakin pitäisi jaksaa tehdä, seisominen sujuu jo ihan kivasti silloin, kun pentu jaksaa keskittyä, mutta juokseminen on yhtä kaaosta kun Myrn hyppii ja pomppii vieressä innoissaan. Onneksi me ei päästä korkkaamaan näyttelyuraa ennen helmikuuta, jollei johonkin pentunäyttelyyn tuppauduta mukaan. :'D

Laura kävi sunnuntaina ACElla treenaamassa Mintun kanssa ja sai sieltä kivan kuuloisia vinkkejä myös pennun koulutukseen. Näillä näkymin me aletaan opetella kosketuskeppiä ja -alustaa, kunhan saadaan keppi viriteltyä jostakin kasaan. Myös naksuttimen käyttöä opetellaan kovasti, siinä tosin enemmän opettelemista on ohjaajalla kuin koiralla. Miun aivot (ja kädet) ei vaan pysty prosessoimaan montaa asiaa kerralla, kun pitää keskittyä naksauttamiseen ja palkan antamiseen sun muuhun :D 


Ja jottei tää postaus menisi ihan pelkäksi pentulöpinäksi, niin kerrottakoon että Hupsis ottaa pieniä edistysaskeleita noudon opettelun suhteen. Aloitettiin kokonaan alusta, tällä kertaa naksuttimen kanssa ja Hupsahan on välillä ihan villi kun tajuaa, mitä ollaan tekemässä! Eri asia on, et päästäänkö me koskaan pidemmälle kuin kapulan pitämiseen noin puolen sekunnin ajan, mutta kuitenkin. Pääasia tällä hetkellä on se, että kapula on kiva juttu ja sen voi ottaa suuhun.

Hupsis ei ole hirmuisesti loistanut agilityssä, eilisissäkin treeneissä se mieluummin ravasi kuin laukkasi, vaikka radalla oli paljon pitkiä suoria. Pienen putkirallin aikana se sentään kirmasi innoissaan, mutta muuten meno oli sangen flegmaattista. Onneksi on varakoira-Minttu, jonka voi silloin tällöin ottaa treeneihin mukaan, ettei aina jää paha maku suuhun. 

Pakko tosin sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt Hupsasta eilen kun testasin lelupalkkaa hallissa. Pallo oli lappalaisen mielestä tosi jees ja sen perään se lähtikin vauhdilla. Ensi kerralla opetellaan leikkimistä agilityn lisäksi ja testataan, toimisiko Hupsalla mahdollisesti myös repimispalkka. Lenkillä se on kuitenkin oma idiootti itsensä, joka rällää ympäri metsiä täyttä vauhtia, joten ei se ainakaan kovin jumissa ole :'D

Tänään käytiinkin sit pellolla juoksuttamassa koiria ja kuvailemassa, sieltä seisotuskuvaa lukuunottamatta nää kuvat. Ja kiitokset kuuluu tietenkin parhaalle hovikuvaajalleni Lauralle <3

Hurraaa!

Eilen oli Myrnin "tuomiopäivä" eli ensimmäiset rokotukset ja samalla sydänkontrolli taas kerran.  Pentu pomppi innosta jo nähdessään Jari-sedän eikä inahtanutkaan kun piikki pistettiin. Kovasti Aho kuunteli sydäntä ja totesi sitten, ettei ainakaan omasta mielestään kuule sieltä enää yhtään ylimääräistä! Varsin riemukasta porukkaa olikin sen jälkeen ja tekstiviestejä sateli toiselle puolelle Suomea kovasti.

Tänään käytiin katastrofijengin (sisältäen kolme shelttiä ja yhden lapinkoiran) kanssa vapaavuorolla treenaamassa. Mukana oli myös Rio-aussie omistajansa Suvin kanssa. Tehtiin Lauran eilen rakentamaa rataa hieman varioiden, Hupsis kun ei keppejä todellakaan vielä radalla tee. Radalla oli kuvasta poiketen myös A, hyppyjen 14 ja 15 välissä.
Hupsa oli taas tahmea kuin mikä, sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kierrot ja kieputukset. Muutaman kerran se jopa juoksi kunnolla, mutta muuten meno oli sangen..ravaavaa. Oon myös huomannut itse, että kun Hupsista ei kiinnosta, niin oma into lopahtaa saman tien eikä treenaamisesta tule sitten yhtään mitään. Keinun Hups teki ihan jees, mitä nyt hidasteli keskellä tosi kovasti. Kontaktit kusi oikein kunnolla varsinkin A:lla, puomi oli parempi. Kokonaista rataa ei tehtykään kertaakaan, vaan mentiin pätkissä.

Eron oman treenauksen kanssa huomasi varsinkin kun tein molemmilla merleillä radan kerran läpi. Kun itse jouduin juoksemaan ja muutenkin liikkumaan kovempaa, oli ohjauskin paljon parempaa. Tietysti asiaan vaikuttaa varmaan sekin, että sheltit ovat huomattavasti pätevämpiä hakemaan esteitä ja lukemaan ohjausta kuin Hupsa. :'D Mintun kanssa tehtiin melkein koko rata putkeen (kepit jätettiin suosiolla välistä) ja muutama kohta otettiin pätkissä, mutta kivasti Mati teki! Meela taas.. oli vauhdikas kuten aina. Jäin jo heti ensimmäisellä kerralla jälkeen ja piti aloittaa alusta, mutta kun tsemppasin kovasti niin saatiin eka pätkä (miinus keinu) kepeille asti sujumaan tosi kivasti!  Kepit tehtiin erikseen ja pentupentu muisti jopa mennä viimeisen välin, hurraaa. Loppuratakin meni ihan jees, vähän piti kontakteja muistutella vaan.

Tykkään kyllä niin paljon enemmän treenata shelttien kanssa, niiden kanssa saa tehdä oikeasti töitä että pysyy mukana, mut samalla voi myös keskittyä omaan ohjaukseen ihan eri tavalla, kun ne reagoivat pieneenkin liikeeseen toisin kuin Hups. Kasvaispa pentu nopeasti nyyh.

Pentunen 11vko! (c) Laura

Kasvamisesta puheen ollen, pikkumusta on tänään jo 12 viikkoa! Mittasin Suvin avustuksella neidin tänään ja korkeutta on nyt about 25-26 cm. Ihan hirmuisesti se on kyllä kasvanut, enää se ei näytä pehmolelulta vaan ihan koiralta. 
Myrn on opetellut vaihtelevalla tahdilla edelleen seisomista, maahanmenoa ja luoksetuloa, sekä tietysti odottamista aina vain. Myös sivulletuloa ollaan alettu nyt pikkuhiljaa treenaamaan ja välillä pentu näyttää jopa tajuavan ideaa. Kyllä se siitä, pitäis vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata joka ilta pieni hetki vaikka kuinka väsyttäis.

Nyt pidetään hetki vapaata ja suunnataan sit kohti Lykynlampea ja shelttilenkkiä koko konkkaronkan kanssa.