keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Rakkaus ♥


Mur joskus aikaisemmin syksyllä, on se vaan hieno!


Rakvere-poppoo: Ludo, Nauru, Minttu, Meela, Myrn ja Cnut


Pikkumustan seikkailut alkoivat viime torstaina, kun Laura ja sheltit suuntasivat Anskun ja Cnutin kanssa ensin kohti Hakunilaa, jossa poppoo yöpyi Pipsun, Oonan ja koirien vieraina ja perjantaiaamuna kohti Rakverea, jossa kolmikon oli määrä näytelmöidä viikonloppuna. Mitään suuria odotuksia viikonlopulle ei oltu asetettu (vaikkakin juniorivalioituminen oli haaveissa yhden junnusertin enää puuttuessa), sillä ennakkotietojen mukaan karkeloihin oli ilmoitettu reilu 30 shelttiäistä ja niistä suurin osa Suomenmaalta..

Lauantaina shelttejä tuomaroi romanialainen Dagmar Klein, jota minä (kuten näköjään muutkin) olin luullut nimen perusteella mieheksi, mutta kuulemma kyseessä olikin ollut nainen. Tuomari oli Lauran kertoman mukaan ollut varsin ihastunut pikkumustaan ja kovasti tunkenut naamaansa Myrnin nenää vasten saaden täten osakseen pikkumustan naamapesun - tällä kertaa varsin kevyessä muodossa tosin, sillä Myrniä oli kiinnostanut enemmän Lauran kädessä olleet namit. Virtaa oli neidissä ollut kuin pienessä kylässä ja riemuloikilta ei siis voitu välttyä kehässäkään. Arvostelu oli oikein hieno, harmi vaan että muutama muu juniori kiilasi meidän edelle ja tulos oli näin ollen JUN ERI4 SA.

"Excellent type. Beautiful head. Correct construction. Correct neck & top-line. Correct front, angulation behind. (Luulisin että tässä puhutaan siitä että kulmaukset on jees ainakin takana, vaikka kehäsihteeri onkin kirjoitellut mitä sattuu..) Substance & chest (tässä lukee jotain joka näyttää sanalta it, mutta luulen että pitäisi olla needs) development. Moves freely. Nice temperament."

Sunnuntain tuomari oli tanskalainen Ole Stanskjauer, jonka olin kuullut olevan erittäin tiukka erityisesti juniorien kohdalla. Enkä vääriä puheita ollutkaan kuullut, uroksista oli vain kaksi (valioluokassa) saanut SAn eikä nartuissakaan taidettu kovin montaa jakaa. Pikkumusta nappasi odotetusti EHn ja näin ollen valiotittelit jäi saamatta, mikä tottakai harmittaa, mutta minkäs teet. Arvostelu oli kuitenkin ihan okei ja EH napsahti ilmeisesti juurikin tuosta suorasta etuosasta, mikä nyt ei yllätä, sillä suorahan se vaan on.

"1 year, good size, good head, acceptable ear, good bite, good neck, too straight in front, good topline + tail-set, normaly angulated in rear, good colour + coat, moved well."



Onneksi maanantain agilitytreenit nostivat tunnelman taas kattoon, vaikkei näytelmistä menestystä tullutkaan! Pikkumustani nimittäin veteli varsin hienosti 19 esteen rataa, joka sisälsi niin kokonaiset kepit, renkaan kuin kaikki kontaktitkin. Ohjaus oli vaan ihan sieltä ja syvältä, pakko vaan treenata, treenata ja treenata että minäkin joskus opin. Tosiasiassahan Myrnin kanssa saa juosta - ja kovaa, vaikka videolla meno onkin lähinnä hölkkäilyä, sillä suoritus oli sangen katkonainen palkkausten takia. Nyt vaan aletaan harjoitella keppejä pikkuhiljaa vähemmällä määrällä ohjureita ja vahvistetaan kontakteja ja ylipäänsä kerätään suoritusvarmuutta molemmat. Mutta kyllä me taidetaan pääsiäiskisoissa debytoida!

Nonni, just kun pääsin hehkuttamasta mahtavaa agilitymeininkiä, niin eiköhän pikkumusta ottanut ja aloittanut ensimmäiset juoksunsa! Nyt sitten taukoillaankin nelisen viikkoa ja "joudutaan" keskittymään tokoon. :D Toivotaan vaan ettei juoksut nyt vaikuta lonkkakuviin mitenkään, jostain oon joskus kuullut huhun että ne vois löysyttää lonkkia hiukan.




Kuten jo facebookissa hehkutin, on toi koira mulle vaan SE OIKEA. ♥ Vaikka Hupsis tulee aina olemaan se ensimmäinen eikä sitä paikkaa voi kukaan siltä viedä, on Myrn kokonaisuutena enemmän omalta tuntuva.
Reilun kolmen viikon päästä edessä on tosiaan jännät paikat, sillä Myrn pääsee vihdoin luustokuviin. Toivotaan kaikki raajat ristissä, että pikkumusta on kaikinpuolin terve, toista "sekunda"koiraa en tahdo! Joulukuussa edessä on vielä Pohjoismaiden Voittajanäyttely, jonne neiti ilmoitettiin ihan vain kasvattajaluokan takia. Mitään odotuksia ei taaskaan ole, sillä Paula Heikkinen-Lehkonen on meitä tuomaroimassa ja taso tulee varmasti olemaan huikean kova. Päästäänpä moikkaamaan kasvattajaa ja sisaruksia sekä näkemään muita tuttuja, meni miten meni!


Hups ja syksy ♥