perjantai 27. joulukuuta 2013

Vuosi purkissa..ainakin melkein!

Koskapa vuosi alkaa olla pikkuhiljaa ohitse, on taas kerran aika luoda katsaus kuluneeseen vuoteen ja viime vuonna tehtyihin lupauksiin tavoitteisiin. Blogin syövereistä löytyi lupailtuna tällaista:

Tavoitteet vuodelle 2013:
- molemmat koirat terveitä koko vuoden -> Noh, Hupsis on ollut perusterveenä koko vuoden lukuunottamatta pieniä jumeja. Myrnkin on periaatteessa ollut terveenä, jos ei lasketa lonkkia..
- paljon hauskaa yhdessäoloa koiraporukalla -> Tätä on ollut, tosin enemmänkin olisi voinut tapahtua!
- omistajan kehittymistä vähän joka lajissa! -> Ainakin tokon suhteen kehitystä on (toivottavasti) tullut. Molemmissa lajeissa on edelleen tekemistä toooosi paljon, mutta agikaan ei enää ole niin hankalaa kuin viime vuonna. 

Hupsis 
- ALO1 alkuvuodesta, ehkä jopa TK1? AVOn liikkeet kuntoon loppuvuoteen mennessä (nouto!) -> CHECK! Ensimmäinen ALO1 saavutettiin maaliskuussa, toinen seurasi melkein heti perään toukokuussa ja TK1 saatiin kasaan suunnilleen tasan kaksi vuotta tokoa harrastettuamme 1.9. vieläpä parhailla pisteillämme! Avoimen liikkeitä oltiin treenattu jo ennen koularin saamista ja erityisesti noudolla voi nykyään jopa ylpeillä, sillä se on Hupsan lempiliikkeitä. Luoksarin stopissa on vielä hiomista, mutta muuten liikkeet alkavat olla kisakuosissa, enpä olisi tätä päivää uskonut näkeväni ihan näin pian.
- agilityssä hauskanpitoa, alkuvuodesta ehkäpä pienimuotoinen treenitauko, loppuvuodeksi kepit ja kontaktit kuntoon -> "Treenitauko" jatkui jatkumistaan eikä sille loppua näy, sillä ensi vuodelle ei minulla ole edes pienryhmäpaikkaa agissa. Hupsiksen into agia kohtaan lopahti niin kovin, ettei sen kanssa ole mitään järkeä tehdä hassuttelua enempää. Kepit tosin saatiin parempaan kuosiin, kuin mitä ne olivat, mutta kisaamaan me ei luultavasti koskaan mennä. Tai no, koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, mut ei ainakaan lähiaikoina. 
- ehkä rallytokon aloittaminen, jos kurssitarjontaa löytyy -> Ei ollut kursseja, joten rallykin jäi, mutta ensi vuonna tähän tulee muutos! Allekirjoittanut sai lahjaksi rallytokokyltit, joten Hupsiskin pääsee lajin saloihin kyllä. 
- BH? -> Missähän mielenhäiriössä tän oon kirjoittanut? Noh, ei käynyt pienessä mielessänikään lapikkaan kanssa BHta kokeilla, mutta ehkä vielä joskus...jos saadaan seuruu sujumaan.





Myrn
- pennun kasvaminen kunnon koirakansalaiseksi -> Pennusta kasvoi varsin pätevä koirakansalainen, en voisi ylpeämpi olla. Jotain sentään oon osannut tehdä oikein sen kanssa, sillä luoksetulo on varma ja ohitukset sujuu pääosin hyvin. Ihmisethän tuo ohittaa vapaanakin huipusti, mut koirakaverit olis vaan niin kivoja välillä. 
- tokossa ALOn liikkeet kuntoon, ehkä loppuvuodesta virallisiin --> ALO1? -> No tuota..ALOn liikkeet on paikkista lukuunottamatta kunnossa, joskin hiomista löytyy edelleen enemmän tai vähemmän. Keskittymiskyky pikkumustalla on vaan vielä sen verran hakusessa, ettei kokeeseen päästy osittain sen ja osittain ohjaajan laiskuuden takia. Kesään mennessä olis kyllä tavoite korkata virallisetkin!
- agilityssä perusjuttujen opettelua, erityisesti irtoaminen ja estehakuisuus hyvälle mallille -> Agissa pikkumusta oli upea. Irtoaminen jäi vähän vaiheeseen, samoin estehakuisuus, mutta kontaktit oli mielettömän hienot ja kepit sujui täysimittaisina ohjureiden kanssa kivasti. Harmittaa, ettei päästy jatkamaan.
- näyttelyissä kiertelyä mahdollisimman hyvin tuloksin, niin koti- kuin ulkomailla --> junnuvalioksi loppuvuoteen mennessä? -> Junnuvaliota ei Mursusta tullut, mutta kaksi junnusertiä tuotiin kotiin Virosta, ykkösruusukkeeseen vaadittavat kolme ERIä tulivat helposti vieläpä luokkasijoituksin ja vuoden kohokohta oli luokkasijoitus ja SA monen hienon koiran joukosta Messarissa. Myrn kävi vuoden aikana Suomessa yhden kerran pentuluokassa ja junnuluokassa viidesti, joista neljä erinomaista ja luokkasijoitusta sekä yksi EH. 
- luustokuvat loppuvuodesta -> Nehän oli. Marraskuussa meidän elämä muuttui kertaheitolla, mutta kuten jo aiemmin sanottu, meidän katseet on kohti uusia haasteita - lonkista huolimatta.



Vuodelle 2014 on tavoitteita pähkäilty jo aika lailla. Vaikka pentu- ja agilitysuunnitelmat kuopattiinkin lonkkatulosten myötä, on meidän pään menoksi luvassa vaikka mitä. Myös Hupsiksen varalle on kaikkea mukavaa (tai ei-niin-mukavaa, riippuu kenen mielipidettä kysytään) mietittynä, joten pidemmittä puheitta:

Tavoitteet ja suunnitelmat vuodelle 2014:


Hupsis
- AVO1 -> erittäin epätodennäköisesti TK2?
- terveenä pysyminen
- rally-tokon aloitus
- ehkä jonkin PK-lajin kokeilu?
- kehittyminen doboilussa ja uusien temppujen opettelu

Myrn
- terveenä ja muuten kunnossa pysyminen, erityisesti lonkkien osalta
- ehkä uusintakuvaus loppuvuodesta
- tokouran korkkaaminen -> ALO1 -> TK1?
- rally-tokon aloitus
- kehittyminen doboilussa ja uusien temppujen opettelu
- mejä-kurssi?
- uusien lajien kokeilu
- näyttelyistä ainakin ERI SA, Viron sertit kasaan -> EE MVA?
- mh-kuvaus?

torstai 19. joulukuuta 2013

Sen arvoinen

Perjantaina suuntasimme Lauran ja Anskun kanssa Renaultin nokan kohti Helsinkiä ja näyttelyvuoden kohokohtaa, nimittäin Voittaja-näyttelyitä. Majapaikkanamme toimi taas kerran Tikki-toverin kämppä Vantaan Koivukylässä, jossa olemme useamman kerran jo yöpyneet. Koska lähtö oli venynyt, olimme perillä vasta kahdentoista maissa yöllä eikä juttua pahemmin perille päästyä enää herunut, vaan itse kukin painui unille odottamaan aamun herätystä.

Ja herätyshän oli ajoissa, sillä lauantai oli THE päivä, jota oli odotettu ja hiukkasen myös pelätty. Itse en ollut ajatellutkaan ilmoittavani pikkumustaa moisiin karkeloihin, mutta Maikki sai minut ylipuhuttua, jotta saataisiin Amor'jade-kasvattajaluokka edes yhdelle päivälle. Mukana menossa olivat myös Myrnin sisarukset Luca, Didi ja Rhianna, kaikki siis Amor'jade D-pentueesta.

JUN ERI4 SA (c) Sirpa Saari


Tuomarina meillä oli Paula Heikkinen-Lehkonen ja pelkästään suomalainen tuomari sai tulostoiveet putoamaan jonnekin EHn tienoille, siihen olisin jo ollut tyytyväinen. Tunnelma kehän laidalla oli aivan mieletön ja oli ihana nähdä, miten kanssakilpailijoiden menestykseen osattiin eläytyä. Riemu oli valtava, kun Luca nappasi Pohjoismaiden Juniorivoittaja-tittelin, paremmin ei olisi päivä voinut alkaa! Lisäksi pohjoisen shelteillä oli huippupäivä muutenkin ja kyyneleitä valutettiin puolin ja toisin.

Myrn esiintyi junnunarttujen toisena, edellä oli ainoastaan sisko-Rhianna, joka tällä kertaa todettiin erittäin hyväksi. Pikkumusta seisoa pönötti varsin vakuuttavasti Lauran handlaamana ja ilmeisesti esiintyminen (ja tietysti Myrn) miellytti myös tuomaria, sillä punainen lappu heilahti! Myös Didi-sisko arvioitiin erinomaiseksi rotunsa edustajaksi ja sitten jäätiinkin odottelemaan kilpailuluokkaa, jonne taisi noin puolet juniorinartuista päästä. 

Kilpailuluokassa Myrnin keskittyminen alkoi loppua kohden olla jo hiukan koetuksella, mutta kauniisti se silti esiintyi. Hurjan ryhdikkäästi pikkumusta seisoi koko ajan ja sitä oli todella ilo katsella. Tuomarin sijoittaessa koiria, meinasi tämän tytön silmäkulma kostua, sillä Myrniäinen osoitettiin neljännelle sijalle ja palkittiin vieläpä SAlla. Ensimmäinen SA ja luokkasijoitus Messarissa, aivan mieletöntä! Meidän tän vuoden tavoitteet oli kirkkaasti ylitetty.

Hyvin kehittynyt, hyvät mittasuhteet. Sopiva koko. Reipas ja ryhdikäs. Hyvä pään profiili. Alaleuka voisi olla voimakkaampi. Tummat silmät. Hyväasentoiset korvat. Erinomainen luusto ja raajojen kulmaukset. Täyteläinen eturinta ja tilava, tarpeeksi pitkä rintakehä. Yhdensuuntaiset, vakaat liikkeet. Karva on hieman sileää, mutta värit puhtaat ja kauniit.
Paula Heikkinen-Lehkonen -  JUN ERI4 SA


(c) Sirpa Saari


Paras narttu-kehä oli odotetusti läpijuoksu, mutta se ei fiilistä alentanut ollenkaan. Jännitys kasvoi entisestään, kun kasvattajaluokka lähestyi, sillä meidän poppoo oli ainoana kilpailemassa kyseisessä luokassa ja mikäli tuomari KPn antaisi, tietäisi se automaattisesti matkaa isoon kehään. 
Sieltähän se KP sitten napsahti ja täten Amor'jade-ryhmä oli ansaitusti ROP-kasvattajaryhmä! 

Isoa kehää lähdimme Anskun kanssa katsomaan katsomon puolelle ja silloin viimeistään meinasi itku päästä silkasta onnesta, kun meidän porukka astui kehään. Kasvattajaryhmiä tuomaroi sama tuomari kuin shelttejäkin, joten odotettu läpijuoksuhan se oli, mutta ihan mieletöntä nähdä oma koira esiintymässä Messarin isossa kehässä. Tästä ei voi muuta kuin kiittää Maikkia, sillä Maikin ansiosta mulla on tuollainen koira. ♥

Isojen kehien jälkeen käytiin pikaisesti shoppailemassa Myrnille hienot valjaat tulevaa mejäharrastusta varten sekä tietysti iiiiso luu, jonka pikkumusta oli ehdottomasti ansainnut. Laura ja Ansku suuntasivat vielä keskustaan moikkaamaan koiratuttuja ja viettämään iltaa, mutta me matkattiin Myrnin kanssa takaisin Koivukylään, käytiin pienellä lenkillä ja painuttiin unille. Ei tarvinnut paljon unta kysellä kummankaan, sen verran rankka päivä oli takana.


Myrn ja Jade-emä Amor'jade-pikkujouluissa 5.12.


Sunnuntaina meidän ohjelmassa oli ainoastaan sisarusten kannustamista sekä shoppailua. Tunnelma shelttikehällä oli taas katossa, kun Didi repäisi ja nappasi Juniorivoittaja-tittelin! Hurjan paljon onnea vielä kerran niin Tarja kuin Maikkikin, ootte sen ansainneet! ♥ Tuomarina toimi belgialainen Johan Wulteputte, joka olisi saattanut pikkumustastakin pitää. Hiukan harmitti, etten neitiä kehään ilmonnut kuin yhdelle päivälle, mutta mistäpä sitä olisi osannut tietää. 

Ensi vuoden näyttelykalenteria ollaan katseltu jo sillä silmällä ja toivottavasti päästään pyörähtämään kehässä myös ulkomailla! Lisäksi suuria suunnitelmia on myös tokon varalle, molempien koirien osalta. 


Elle-sisko, Agnes-tätipuoli sekä Myrn ♥

Elle & Myrn



Eilen olikin sitten vuorossa huonompia uutisia, sillä soitin Kennelliittoon kysyäkseni lisätietoja Myrnin lonkista. Limanin mukaan pikkumustan lonkkamaljat ovat epämuodostuneet ja lisäksi niissä on jo jonkin verran nivelrikkoa, mitä en itse osannut odottaa, sillä kuvannut ell ei siitä mitään maininnut. Illalla olin sydän syrjälläni koko lenkin ajan, sillä liukkaat kelit nyt ovat pahimpia mahdollisia tuollaisille lonkille. Pikkumusta on kuitenkin oma iloinen itsensä, joten turha noita tuloksia on enää surra, eivät ne siitä miksikään muutu. Nyt toivotaan (kaikki raajat ristissä), että Myrn saa elää pitkän ja kivuttoman elämän, se on pääasia. 

Ja tosiaan, käytiinhän me pari viikkoa sitten Haukiputaallakin! Koska kesän Amor'jade-päivät jäi välistä, päätti Maikki järkätä sen sijaan pikkujoulut, jonne me totta kai osallistuttiin. Meidän matka alkoi junamatkalla Lieksaan, josta jatkettiin Mirvan, Lotan ja Heppu-veljen kanssa kohti Haukipudasta. Perillä käytiin hakemassa tavaroita Haapakaarrosta, jonka jälkeen suunnattiin kaupan kautta Käpälämäkeen. 

Ilta venyi yllätysyllätys pitkälle aamuyöhön, sillä juttua riitti. Aamulla herätyskellona toimineet G-pennut Greta ja Gilda herättivät allekirjoittaneen jo seitsemältä. Mirvan kanssa käytiin aamulenkillä - mukana Myrn, Heppu sekä Devil, joskin Myrnin lenkki meni lähinnä Deviliä karkuun juostessa. :) 
Iltapäivällä suunnattiin Lieksan tyttöjen kanssa Oulun keskustaan shoppailemaan ja sieltä Tupokseen aksatreeneihin, johon minä pääsin osallistumaan iki-ihanan Jaden kanssa. Yhteisymmärrys oli hieman hakusessa ensialkuun, mutta loppua kohti saatiin Jade-mammankin kanssa hienoja pätkiä ja kamala hinku lisätreeniin jäi kyllä! Maikille kiitos Jaden lainasta ♥


Elle & Myrn ♥ On ne selkeästi sukua toisilleen!

Treeneistä matka jatkui itse pikkujouluihin, jossa paikalla olikin mukava määrä Amor'jadelaisia. Meidän poppoolla oli harmittavan kiireinen aikataulu, eikä hirveästi ehditty mitään tehdä, mutta jospa sit ensi vuonna uudestaan paremmalla aikataululla! Ihana Maikki trimmasi kuitenkin pikkumustan korvat ja tassut, ei ihme että menestystä tuli Messarista ;). Iso kiitos kaikille pikkujouluihin osallistuneille, ootte ihania! Vaikkei hirmuisesti ollakaan nähty, niin tuntuu kuin oltaisiin tunnettu aina. ♥

torstai 12. joulukuuta 2013

It's official

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI44805%2F12&R=88

Olin juuri päässyt sanomasta, että milloinkahan lausunto ilmaantuu nettiin, kun sähköpostiin kolahti uutisia. Odotetunlaisethan nuo olivat, eli lonkat tulivat takaisin E/E. Harmittaa niin kovasti, mutta pahin shokki tuli koettua jo kuvauksen jälkeen, joten me jatketaan meidän elämää omalla tavallamme ja suunnataan katseet kohti uusia kuvioita. 

Agility siis jäi harrastuksista pois kokonaan, sillä en koiraa tahdo ehdoin tahdoin rikkoa. Tammikuussa aloitetaan kuitenkin rally-tokokurssi ja tokotreenit jatkuvat normaalisti, joten harrastuksista ei ole pulaa! Keväämmällä koitetaan päästä mejä-kurssillekin. 

Rakas tuo pikkumusta mulle silti on, vaikkei se täydellinen olekaan.

Huomenna suunnataan Rellun nokka kohti Helsinkiä ja Messukeskusta, sillä Myrn esiintyy lauantaina Nordic Winnerissä. Minkäännäköisiä tulostavoitteita ei ole, mutta olishan se kiva saada edes EH. Tuomarina meillä on nimittäin suomalainen Paula Heikkinen-Lehkonen. Myrn pääsee toivottavasti pyörähtämään myös kasvattajaluokassa, jännää! Kaksijalkaiset keskittynee treffailemaan tuttuja sekä shoppailemaan, mukavaa vaihtelua normiarkeen tällainen.

Mikäli meitä tahtoo moikata, löydytään me lauantaina ainakin kehältä 45 ja sunnuntaina ollaan Lauran kanssa turisteilemassa! Meitä ei oo vaikea tunnistaa ;)