tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kevättä kohti

Neljä ja puoli päivää aikaa...nimittäin Rautalammin ryhmikseen! Koskapa eräs merleneiti unohdettiin ilmoittaa kyseiseen koitokseen, lähtee meidän taloudestamme näyttelypuudelin virkaa toimittamaan ainoastaan pikkumusta. Tuomarinmuutoskin meidän kohdallemme sattui, sillä shelttejä on ilmoitettu huimat 84 kpl, jonka lisäksi pentuja vielä neljä. Alkuperäinen tuomarimme olisi ollut Irina Poletaeva, mutta muutoksen jälkeen meitä arvosteleekin Päivi Eerola. Itse olen muutokseen vain tyytyväinen, sillä Eerola on arvostettu tuomari shelttipiireissä ja on mukavaa saada kyseiseltä rouvalta arvostelu, vaikkakin vain pentuluokassa.

Treenauksen parissa ei mitään kummempia ole tapahtunut, tokossa tahkotaan edelleen seuraamisen kanssa, samoin paikkis/odottaminen otetaan tarkan silmän alle heti, kunhan ilmat lämpenevät. Hallilla ollaan odottamista treenattukin, kyllähän tuo paikallaan pysyy pieniä hetkiä, mutta paikkiksessa ongelmana on tällä hetkellä se, että samantien kun alan pentua palkkaamaan, pomppaa se ylös nanosekunnissa. 

Pakko kyllä kehua Myrniä ennakkoluulottomuudesta, nimittäin neiti on varsin ihastunut metallikapulaan! Kapulan nostaminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia, seuraavana vuorossa onkin pitämisen vahvistaminen.

Agilityssä ollaan nyt tehty hiukan pidempiä radanpätkiä ja vaihtelevasti irtoamistreenejä niin putkiin kuin hypyillekin. Eilisissä treeneissä allekirjoittanut saikin juosta lujasti, sillä Myrnin treenauksen lisäksi sain treenattavakseni kaksi kappaletta merleshelttejä. Hallilla valmiina ollut rata oli onneksi varsin hyödyllinen ja paria ongelmakohtaa lukuunottamatta suht helppokin. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui ohjaajan hitaus, sillä olin auttamattomasti myöhässä jo ensimmäisen putken jälkeen. Tätä rataa olisi kiva päästä treenaamaan myöhemminkin, tosin niin että joku osaavampi huutelisi neuvoja laidalta. :'D

Myrn teki radan alku- ja keskiosaa ja ai miten taitava pentu taas oli! Sattuneet mokat olivat ihan omiani, kun ohjasin huonosti, mutta kun keskityin erityisesti putkeen lähetyksiin, oli pentu super. Pienen hinkkaamisen jälkeen sain myös radan ensimmäiset esteet ohjattua suht mallikkaasti, kyseistä ohjauskuviota en kyllä nimeltä tiedä. :D Väliajoilla  treenattiin peruuttamista ja metskua ihan vaan sen takia, että pikkumusta pysyi hiljaisena.  Lopussa Myrn pääsi myös kokeilemaan kokonaista puomia pari kertaa ja suht varmasti se päälläkin käveli, tosin hihnan kanssa. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni myös agin suhteen ja käydä hallilla tekemässä VAIN irtoamistreenejä ja focusta, ne on kuitenkin niin perusjuttuja jotka pitää olla kunnossa.

Ja tosiaan, pieni mustahan täytti viime viikolla jo 8 kuukautta! Tässä pakollinen seisotuskuva:


On se vaan hieno vaikka itse sanonkin ♥ Korvat sojottaa kyllä lähinnä pystyssä, mutta toivottavasti saadaan ne pelastettua heti Rautalammin jälkeen.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

ALO1!

Parin viikon takaisesta Varkauden tokokokeesta ei ole oikeastaan muuta sanottavaa, kuin että hävettää. Ohjaajaa jännitti ensimmäinen hallikoe sekä koiran arvattava suhtautuminen miestuomariin, joten jännitys luonnollisesti siirtyi myös koiraan, joka ahdistui ja käytti kehässäoloajan ohjaajan rauhoitteluun. Tuloksena karmiva ALO0 89p ja hyvin hyvin paha mieli.

Kovin suurin odotuksin ei siis lähdetty viime lauantaina Joensuussa (no okei, Liperissä jos nyt tarkkoja ollaan) pidettyyn kokeeseen. Tuomarina meillä oli tällä kertaa Anne Nokelainen ja koe järjestettiin JoA:n jo kylmäksi havaitussa hallissa. Koska puolet laumastamme oli samaan aikaan Kuopiossa kisaamassa agia, suuntasimme Hupsan kanssa kokeeseen aivan kahdestaan.

Olin edellisen kokeen jälkeen yrittänyt kovasti tsempata jännityksen suhteen ja koitinkin koko aamun miettiä kaikkea muuta, kuin lähestyvää koetta. Asiaa helpotti hieman minulle agikisojen ajaksi hoitoon tuotu mudikakara, joka valvotti puoli aamua juoksemalla Myrnin kanssa rallia ympäri makuuhuonetta, kakkaamalla lattialle ja sen jälkeen jatkamalla rallia juuri tehdyn tuotoksen yli. :) Yliväsyneenä siis kokeeseen matkattiin, mistä tällä kertaa ei ollut haittaakaan.

Jo ilmoittautuessa minulla alkoi olla melko hyvä tunne tulevasta, sillä saimme kisanumeroksi yhdeksikön, joka siis on minun syntymäpäiväni ja samalla tavallaan onnennumero, vaikken sellaisiin pahemmin uskokaan. Ainoa huono puoli tässä oli se, että olimme luokan toisiksi viimeiset eli odotteluaikaa oli vähän turhankin paljon. Tuomari käski kaikki koirakot, lukuunottamatta suorittavaa ulos, joten käytiin Hupsiksen kanssa käveleksimässä ympäri Pärnävaaraa ja leikittiin Hupsan lempipallolla odotellessamme. 

Paikkis oli kahdessa osassa ja me tietysti siinä jälkimmäisessä ryhmässä. Kehääntulotarkastuksessa Hupsis otti jo valmiiksi paniikkinappulan päälle, mutta tuomari yllätti minut koskemalla koiraa vain ihan pikaisesti ja toivotti meidät tervetulleiksi kehään sanoin "ei viitsitä toista ahdistaa enempää". Luoksepäästävyys oli perus-Hupsaa - tuomarin tullessa kohti Hupsis totesi tämän olevan taas sama kamala liike ja väisti taakseni, muttei kuitenkaan paniikinomaisesti ja antoi tuomarin lopuksi koskea. Herra hermostui kamalasti, kun vieressämme ollut beussi räjähti haukkumaan tuomarin tullessa viereen ja ei ehtinyt tapahtuneesta palautua ennen meidän vuoroa. Tyytyväinen kuitenkin olen, koska luoksepäästävyys on ehdottomasti Hupsalle se vaikein osuus.

Paikkis oli samanlainen kuin viimeksikin: Hupsis meni maahan oikein nätisti, löhöili paikallaan vaaditut kaksi minuuttia kuin mitään ihmeellistä ei tapahtuisi, mutta ei jaksanut hilata itseään ylös perusasentoon enää lopussa. Tästä siis lähti yksi piste, muuten oikein bueno suoritus. Tätä pitänee alkaa treenaamaan, et siinä lopussa PITÄÄ istua vaikka kuinka olisi kivaa makoilla koko loppukoe. :'D Oma jännitys kyllä varmasti vaikutti tähänkin, sillä treeneissä Hupsis ottaa perusasennon kyllä nätisti.

Tässä sit loput pisteet kera pienten kommenttien:

Seuruu hihnassa - 6: Kokeen järkyttävin osuus oli ehdottomasti tässä, itseäni ahdisti vielä paikkiksen loppu ja tuleva koitos, Hupsis ei ollut ihan kartalla siitä mitä olisi pitänyt tehdä. Perusasennot jäi ottamatta, vasemmalle kääntyessä jäi alle kun ei tajunnut kääntyä ja muutenkin vähän haahuilua. 
Seuruu irti - 7: Parempaa kuin hihnassa, Hupsis piti jopa kontaktia välillä eikä haahuillut kuin täyskäännöksessä ja juoksussa hieman. Lopun perusasento oli hidas, mutta tuli kuitenkin. Itse olin suht tyytyväinen, koska tää on vaikeaa Hupsalle. 
Liikkeestä maahan - 8: Tuomari taisi vähentää seuruuosuudesta ja hitaasta maahanmenosta noi kaks pistettä, sillä omaan makuun oli just hyvä Hupsismainen suoritus. Seuruukin oli kyllä omasta mielestä ihan hyvää, en sit tiedä. Pahemmin en ehtinyt tuomarin kommentteja kuulla, kun piti jo siirtyä seuraavaan liikkeeseen.
Luoksetulo - 9: Ihan huippu Hupsismainen luoksetulo! Tuomari tiputti yhden pisteen siitä, että koira hidasti lopussa ihan aavistuksen. Olin tosi tyytyväinen siihen, et Hupsis ei kääntynyt perusasentoon metriä ennen minua, kuten viime aikoina.
Liikkeestä seiso - 9: Mahtava! Koira ei ollu ihan kartalla liikkeen alussa, mutta lähti mukaan kuitenkin ihan hyvin ja pysähtyi hienosti. En tiedä mistä piste lähti, ehkä pysähdys oli hieman hidas tai seuruu jotenkin vaisua? Ja mikä parasta, HUPS EI ENNAKOINUT PERUSASENTOA!
Hyppy - 9: Ihan mielettömän hyvä Hupsiksen koehypyksi, sillä tätä se ei oo suorittanut aikaisemmin kunnolla ollenkaan. Lähti vähän hitaasti ekasta käskystä, pysähtyi hyvin eikä ennakoinut perusasentoa tässäkään jes! Piste lähti juurikin tuosta jäisyydestä haha.
Kokonaisvaikutelma - 7: Tuomari sanoi, että koira ei näyttänyt oikein olevan kotonaan kehässä ja että tekeminen oli hieman vaisua. Kehäkokemusta vaan kuulemma lisää. Itse olin huipputyytyväinen koiraan paikkista lukuunottamatta, sillä koetilanteet on Hupsalle vaikeita.

Kokonaispisteitä tuli huimat 161p, eli aika pienestä oli meidän ykkönen kiinni :'D Onnellinen kuitenkin olen, nyt vaan ahkerasti treenaillaan avoimen liikkeitä ja yritetään saada se murheenkryyni-nouto kuntoon joskus :)