Kyllä kelpaa!

Tänään ohjelmassa oli Pieksämäen ryhmänäyttely, johon lähdettiin kokoonpanolla minä, Myrn & sininen puolisisko Meela sekä kuskina toiminut Emmi, jonka Csilla-mudi oli ensimmäistä kertaa pentuluokassa. Auto starttasi Kuhilaskujalta seitsemän aikoihin aamulla ja varsin unettavan (joskin draamaa saatiin matkalla, kun ajettiin melkein itsetuhoisen variksen yli) ajomatkan jälkeen oltiin perillä joskus yhdeksän aikoihin. 

Ehkä itse kehiä enemmän allekirjoittanut odotti kasvattaja-Maikin tapaamista pitkästä aikaa sekä tietysti Myrnin Luca- ja Didi-sisarusten näkemistä! Maikki olikin jo pystyttänyt teltan valmiiksi kehän laitamille, joten päästiin purkamaan tavarat sujuvasti sinne ja odottelemaan shelttikehän alkua. Varsin nopeasti kahdeksan pentuluokkaan ilmoittautunutta olikin jo arvosteltu ja päästiin jännäämään Lucan menestystä. Myrnin upea velipoika lunastikin odotukset olemalla JUN ERI1 SA ja vielä PU2 sekä SERT! Sitten olikin jo junnunarttujen aika ja pikkumustat pääsivät esiintymään tuomarina toimineelle Tarja Löfmanille. Myrn oli luokan ensimmäinen esiintyjä yhden poisjäännin ansiosta ja varsin pätevänä neiti poseerasikin tuomaritädille. Hieman piti rouvaa myös pusutella pöydällä, eikä tuomarin mittanauhakaan saanut Myrniäistä hätkähtämään. Handleri sen sijaan hätkähti hieman, kun tuomari ilmoitti mitan näyttävän 38 cm, ei se nyt niin iso ole!

Ruohikko häiritsi hieman pikkumustan liikkumista, mutta muuten ei kyllä valittamista ole, varsinkin kun tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen kehä virallisissa. Tuloksena Myrnille JUN ERI3, huonoille ei kyllä hävitty, sillä junnujen voittaja oli kukas muukaan kuin sisko-Didi! 
Tässäpä vielä Myrnin arvostelu, ihan oikeista asioista siellä on mainittu kyllä:
"1-vuotias. Kookas. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä purenta. Puhdaspiirteinen pää, jossa feminiininen ilme. Hieman kevyt kuono-osa. Tummat silmät ja hyvä pigmentti. Kookkaat oikein taittuneet korvat. Tasapainoiset kulmaukset. Oikeansyvyinen rintakehä, eturinta saa vielä täyttyä. Liikkuu hyvällä askeleella, vielä löysästi edestä. Hyvä ylälinja ja häntä. Kaunis väritys." 

Maikki ja (melkein) puolet D-pennuista: Myrn, Luca ja Didi ♥

Junnukehän jälkeen olikin aika jatkaa merlesisaren puunaamista ja jännittää hiukan enemmän, Meelahan oli mun handlaamana tämän vuoden huhtikuussa samaisella tuomarilla NUO ERI1 SA ja olisi saattanut paremminkin pärjätä, jos paras narttu-kehää ei olisi siirretty urokset tuomaroineelle Hans Almgrenille. Vähän meinasi kehän alussa olla hämminkiä, kun yksi nuorten luokkaan ilmoitettu narttu siirtyikin iän takia avointen ensimmäiseksi ja tästähän arvon pikakiituri hieman suutahti, kun ei saanut juosta koko kehän pituudelta niin lujaa kuin jaloista pääsee.
Pöydälle kun Meelan sain, oli tuomarin ilme Emmin sanoin kirkastunut kummasti ja varsin antaumuksella tuomarirouva sinisen päätä hivelikin. Meelan ilme oli lähinnä tasoa "voisko tää olla ohi", mutta parin kannustavan "missä hyppy"-kuiskailun jälkeen kirkastui myös neidin ilme hiukkasen. Liikkeet Meela esitti omaan kiitävään tapaansa ja ehtipä pari kertaa komentaakin matkalla, kun handleri ei vissiin tarpeeksi kovaa muistanut kipittää. Erinomaisellahan meidät palkittiin ja jäätiin odottelemaan kilpailuluokkaa.

Maasulii (c) Emmi

Kilpailuluokka koittikin yllättävän nopeasti ja taas pääsi Meelava hieman komentelemaan edellä hidastellutta kilpakumppania. Varsin pian meidän osoitettiin ensimmäiselle sijalle ja SA sieltä napsahti myös, joten matka jatkui kohti paras narttu-luokkaa. Pn-luokassa kilpakumppaneita taisi olla 7-8 koiran verran ja muutaman kierroksen jälkeen tuomaritäti osoitteli kovasti Meelaa ja komensi taas ensimmäiselle sijalle! Tässä vaiheessa alkoi handlerin ilme olla varsin epäuskoinen, erityisesti kun kehäsihteeri tuli kyselemään sertin vastaanottamisesta. Totta hitossa me se serti vastaanotetaan, kiitos vain! :D Eikun serti Maikille ja suoraan ROP-VSP-kehään. Vastassa Meelalla oli varsin komea merleuros Bigandan Blue Snowman. Tässä vaiheessa olin itse jo niin sekaisin menestyksestä, että pari yhdessä juostua kierrosta tuntui menevän kuin unessa. Meelalla alkoi loppukierroksesta keittää jo hieman yli ja lahjoittikin kovaäänisen komennuksen minulle, johon tuomari totesi vain "RÄYH" ja ojensi ROP-ruusukkeen kovasti hymyillen! Ei voi olla totta, pikkusininen oli päivän paras ja vielä minun esittämänäni, jotain vissiin tein siis oikein!

Ylitsevuotavan hehkutuksen ja monien onnitteluiden jälkeen Meela pääsi tauolle häkkiin odottelemaan ryhmäkehiä. Ykkösryhmää oli tuomaroimassa Maret Kärdi, joten sen suurempaa menestystä en meille isosta kehästä odottanut. Kokoomakehän vihdoin alettua alkoi Maasu olla jo sen verran uneliaan näköinen, että pelkäsin jo hetken sen nukahtavan jaloilleen. Kun sitten päästiin juoksemaan isoon kehään, virkosi Meelakin ja kirmasi hienosti muiden mukana. Suureksi yllätyksekseni rouva Kärdi valitsi Meelan vielä jatkoon ja vaikka lopulta emme enää sijoittuneetkaan, pääsi sininen kuitenkin kahdeksan parhaan ykkösryhmän koiran joukkoon, mikä on aika saavutus sekin! On se vaan hieno ♥

Nyt jaloissa makaa kaksi väsynyttä manulaista ja innolla odotellaan kahden viikon kuluttua olevaa Iisalmi kv:tä, varsinkin kun sielläkin päästään moikkailemaan tuttuja! Sitä ennen olisi ohjelmassa vielä lappalaisen tokokoe ensi viikon sunnuntaina, toivotaan että vika ykköstulos sieltä tulisi ja Hupsaa voisi kutsua TK1 Hupsaksi :D

You're my dream come true ♥

Tasan vuosi sitten maailmaan putkahti pieni salamaniskainen tyttö, joka ei vielä silloin tiennyt päätyvänsä Joensuuhun toteuttamaan pitkäaikaisen haaveen. Nyt tuosta salamaniskasta on kasvanut jo iso tyttö, josta ei voi sanoa muuta kuin että se on täydellinen minulle niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. ♥ 

Kiitos kasvattaja-Maikille, kun sain pienen äksy-Dean omakseni! Parempaa koiraa en olisi voinut toivoa saavani. 

Onnea rakas pikkumustani, sekä tietysti myös muut D-pennut: Elle, Didi, Rhianna, Luca, Denise ja Sulo! 


Tästä pikkuisesta...

...kasvoi vuoden aikana..

...tällainen kaunotar ♥

Tasan 1-vee ♥

Pikkumusta matkustaa

Kivat lenkkimaastot oli meillä Abiskossa.

Miten ihana tunne onkaan, kun saa nukkua koira(t, Hups kun ei onneksi vieressä nuku koko yötä) kainalossa reilun viikon erossa olon jälkeen! Palattiin siis eilen vihdoin kotiin, Myrn etelänmatkaltaan ja me muut pohjoisesta.
Ruotsissa oli huippua, tavattiin paljon uusia kivoja ihmisiä, nähtiin hienoja koiria niin agiradoilla kuin muutenkin, katseltiin nähtävyyksiä ja erityisesti maisemia ja ajettiin montasataa kilometriä! Norja oli upea maisemineen, vaikka sääolosuhteet eivät meitä oikein hellineetkään. Kuvasaastetta voi nähdä enemmän Facebookin lisäksi Agarwaen-blogista, kunhan Laura saa sitä päivitettyä.

Napapiirikin ohitettiin matkalla.

Myrn vietti tosiaan puolitoista viikkoa isänsä sekä muun lauman jatkeena Nummelassa. Kovasti pikkumusta oli leikkinyt Olga-kääpiöpinserin kanssa, mutta ottanut myös turpiinsa pariin otteeseen vanhemmilta koirilta, jotka eivät leikki- ja lääppimisyrityksistä olleet niin innoissaan. Lisäksi neiti oli käyttänyt ääntään yksinollessaan varsin railakkaasti, vaikka kotona moisia ongelmia ei ole ollut. Liekö uusi paikka ja varsin tylsät seuralaiset olleet liikaa Myrnille, toivotaan vain ettei äänenkäyttö jatku enää kotona.


Viikonloppu Virossa oli sujunut kuulemma varsin tukahduttavassa säässä, lähemmäs kolmekymmentä astetta mahtoi viedä mehut niin koirista kuin esittäjistäkin. Kuten osa on varmasti jo Facebookin puolelta lukenutkin, ei reissusta kotiin palannut uutta junnuvaliota, joskin isi-Magnuksesta tuli C.I.B. ja Saga-seuraneidistä Viron veteraanivalio, onnea Kristinalle vielä täälläkin!
Myrnin osalta perjantai oli varsin huikea, ykkösryhmän näyttelyssä sheltit tuomaroi tanskalaistunut suomalaisrouva Tuula-Maija Tammelin, joka mitä ilmeisimmin piti pikkumustasta ja lahjoittikin neidille hienon tulosrivistön JUN ERI1 SA VSP-JUN J-SERT PN3. Arvostelu oli aivan ihana ja varsin omalaatuinen, hyvällä tavalla toki:

"1 year, lovely feminine junior. Excellent size + proportions. Handles and shows really good. Excellent frame and attitude, having hands on = feels great. Excellent condition. Moves with ease."

Lauantai ja sunnuntai eivät valitettavasti menneet yhtä hienosti, lauantaina puolalaisrouva Anna Redlicka antoi pikkumustalle sentään tuloksen ERI2 SA, mutta sunnuntain tuomari, puolalaisherra Miroslaw Redlicki ei neidistä pitänyt. Tämän herran tuomaroitavaksi joutumista olinkin jo etukäteen arkaillut, sillä kyseinen tuomari ei ollut pitänyt Myrnin trikkisiskoista aiemmin tänä kesänä kuin EHn verran. EHhan se Myrnillekin sieltä napsahti tulostaulua rumentamaan, tiedetäänpä nyt ainakin kenelle ei toista kertaa tuomaroitavaksi mennä. 

Lauantain arvostelu täytyy yrittää käydä käännättämässä töissä, sillä se on kokonaan venäjäksi ja vieläpä niin epäselvästi kirjoitettu, ettei siitä saa muuta selvää kuin että koira on harashoo :D Sunnuntain arvostelu näyttää kuitenkin jotakuinkin tältä:

"Compact, correct ?(ei saa selvää). Good profile but head yet not balanced. Prefer shorter muzzle. Good neck. Good shoulder and parallel front legs. Well developed body. High tailset. Good hind drive but front exclusion doesn't match it. White factored."

Tämä setä tykkää selvästikin mainita valkotekijäisyyden, en sitten tiedä rokottaako siitä vai ei.
Harmittaahan tuo, kun ei viimeistä junnusertiä saatu ja reissuun kuitenkin hurahti rahaa ihan kiitettävästi, mutta lokakuussa kokeillaan onneamme uudestaan. Kotimaan näyttelyistä kalenteriin on merkitty Myrnin osalta Pieksämäkin rn, Iisalmi kv sekä Joensuu kv lauantain osalta, sen jälkeen jäädään määrittelemättömälle (paitsi tuo Viro lokakuussa) näyttelytauolle ja keskitytään tokoon sekä agilityyn ja suunnitellaan luustokuvauksia. Vielä kun pikkumusta aloittaisi ne juoksunsa..

Luleå

Luleå

Gammelstad i Luleå

Narvik, Norja

Narvik ja muutama kilometri Suomeen

Narvik

Tällaisia maisemia Norjassa

Lomaillaan

Meillä lomaillaan vihdoin! Sää on tosin edelleen erään lappalaisen mielestä liian kuuma, joten pahemmin ei olla treenailtu, mitä nyt maanantaiagilityä hallilla. Nyt kun olen seuraavat puolitoista kuukautta oikeasti vapaalla, ehditään onneksi lenkkeillä ja treenata myöhäänkin. 

Agilityn parista ei mitään uutta - Hups on laiska lahna, mutta kepit sentään sujuu ihan ookoo hitaudesta huolimatta. Päätin vihdoin alkaa opettaa sille juoksukontakteja, sillä kontaktitkin ovat niin hitaat että jos joskus kisaamaan päästään, menee niillä ihan turhaa aikaa. Maksihyppyjä ei olla tehty pahemmin, vaan mennään joko mini- tai medirimoilla ihan vaan jalkojen säästämiseksi. 
Myrn taas on tehnyt pätevänä erinäisiä pikkuratoja ja tekniikkatehtäviä ihan muutamalla esteellä. Lisäksi kontaktit on nyt otettu tehotreeniin, puomin alastulolla siis treenaillaan 2on2offia kosketusalustan alla ja melkoisen taidokkaasti pikkumusta homman jo tajuaa. Keppien sisäänmenoa treenaillaan myös hallilla käydessämme. Kunhan syksymmällä päästään luustokuviin, aletaan myös treenailla nostetuilla rimoilla ja päästään vihdoin A:n ja keppien pariin ihan kunnolla.

Viime viikonloppuna matkasimme Lauran ja Myrnin kanssa Helsinkiin. Pikkumusta sai jäädä lauantaina majapaikkaamme, jossa sillä oli ystävänä Tooru-tiibetinspanieli, kun taas me kaksijalkaiset suuntasimme treffailemaan tuttuja keskustaan. Lenkkeilyt Koivukylässä koostuivat pitkälti koirapuistoilusta, eikä Myrnillä kamalasti halua muuhun ollutkaan, kun ulkona oli sen verran kuuma. Onneksi koirapuiston yhteydessä oli myös agilitykenttä, jossa kävinkin treenaamassa hieman välistävetoja, takaakiertoja sekä kontakteja. Tokoiltiin myös pikkuisen ja ai miten pätevästi pikkumusta teki! Puolentoista minuutin paikkis yhdellä välipalkkauksella oli tosi jees, seuruupätkät samoiten ja jääviäkään ei voi kuin kehua, vaikkei tehtykään niitä seuruuseen yhdistettynä. Myrn myös keskittyi täysillä tekemiseen, vaikka Tooru sähelsi jotain vieressä. 

Sunnuntaina heitettiin paluumatkalla ylimääräinen kierros Nummelaan, jonne Myrn jäi viihdyttämään Kristinaa sekä isäänsä, Sagaa ja pientä terminaattori-Olgaa. Olga olikin varsin onnessaan saadessaan uuden leikkikaverin, kun taas Saga ei pikkumustalle lämmennyt ja Magnus keskittyi lähinnä ihaniin tuoksuihin, joita sen mielestä tyttärestä lähti. Myrn siis lähtee tänä viikonloppuna Viron turneelle ja osallistuu kolmeen näyttelyyn, joista toivottavasti mukaan lähtisi kaksi junnusertiä ja Viron juniorimuotovalion titteli. Hiukkasen jännittää, sillä sunnuntain tuomari ei ainakaan Kemin näyttelyssä ollut arvostanut trikkejä juuri lainkaan..

Kun Myrn seikkailee etelässä, suunnataan me Lauran&Meelan sekä Fannyn&Noonan kanssa kohti Pohjois-Ruotsia ja poiketaanpa paluumatkalla Norjassakin! Ohjelmassa on muun muassa agilitykisat Piteåssa niin lauantaina kuin sunnuntainakin ja lisäksi hiukan salaisia asioita samalla suunnalla. Ajelemaan me lähdetään jo huomenna ja takaisin olisi tarkoitus palata ensi viikon keskiviikkona, jolloin käydään hakemassa myös Myrn takaisin kotiin. Talo on harvinaisen hiljainen, kun ei ole yhtä pikkumustaa häsläämässä ympäriinsä!

Hups 3,5v seisoo rumasti

Myrn 11kk