perjantai 25. huhtikuuta 2014

Tavoitteena TVA (näin vaatimattomasti!)


Vaikka välillä treenit menevätkin surkeasti, saavat onnistuneet treenit minut arvostamaan pikkumustaa entistäkin enemmän. Sillä on motivaatiota tekemiseen, se palkkautuu oikeastaan mistä ja millä vain ja mikä parasta - se oikeasti TYKKÄÄ yhdessä tekemisestä! 

Ylläoleva video on otettu maanantain treeneistä, jotka käytiin tekemässä lähikentällä Lauran & shelttien sekä Melissan & lauman kanssa. Tyytyväinen saa kyllä olla, vaikka totta kai meillä on vielä paljon matkaa ennen kuin päästään korkkaamaan kisaura.

Seuruusta (ja perusasennosta, jossa paikkaa pitää vielä muistuttaa nyt kun palkkauskriteerit on selvillä ohjaajallekin :D )täytyy kitkeä edistäminen pois, vaikka tilanne onkin parantunut huimasti talvesta. Liikkeestä maahan on oikeastaan kisavalmis, jos ei oteta tuota seuruuasiaa huomioon. Liikkeestä seiso taas kaipaa vielä treeniä seisomisen osalta, mutta tämä on mennyt parin viikon aikana niin huimasti eteenpäin, etten usko sen hidastavan kisoihin pääsyä kovinkaan paljon. Luoksetulo on vauhdikas ja kun Myrn muistaa, että sivulle myös istutaan (ja oikeaan paikkaan mielellään), ei siinä ole ongelmaa. Hyppy on muy bueno! Pikkumusta hyppää varmasti, seisahtuu heti käskystä ja vieläpä oikeaan paikkaan ja odottaa nätisti että tulen viereen. Paikkis on tällä hetkellä eniten treeniä vaativa, kun sekä treeniseuraa että häiriötreeniä tarvittaisiin hirmuisesti enemmän. Myrn on nyt muutamassa treenissä noussut seisomaan, vaikka pysyykin paikoillaan. Liekö sitten tällä yhteyttä siihen, että koulutuskentällä tapahtui talvella ikävä välikohtaus, jossa toinen koira tuli iholle ja tästä pikkumusta säikähti. Epätoivoon ei kuitenkaan olla vaipumassa, vaan treeniä tarvitaan vain lisää.



Eiliset tokotreenit menivät aivan mahtavasti! Aiheena oli tällä kertaa nouto sekä hyppy. Myrn teki taas ensimmäisenä koirakkona ja aloitettiinkin noudolla, jota me ei hirveästi olla treenattu vielä. Pikkumusta kyllä nostaa kapulan, mutta pitäminen on vielä hakusessa. Saatiinkin tosi hyviä vinkkejä nimenomaan pidon harjoitteluun ja treenattiinkin omalla kuusiminuuttisella tätä. Pidin toisessa kädessä kapulaa ja toisessa nameja ja Myrn sai palkkaa heti kun otti kapulaa suuhun. Itse en otetta hellittänyt missään vaiheessa ja tätä treenataankin nyt jonkin aikaa ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Pikkusheltti tajusi homman idean varsin nopeasti, joten en usko tämänkään liikkeen olevan ongelma tulevaisuudessa. Ja jos Hupsikselle on onnistuttu opettamaan nouto, vaikka se inhosi kapulaa aluksi, niin miten vaikeaa se voi olla tuon sähikäisen kanssa? :D

Tuleva tokovalio 1v 9 kk ♥


Toisella kierroksella tehtiin hyppyä. Susanna-kouluttaja pyysi meitä näyttämään missä vaiheessa olemme, joten tehtiin kokonainen hyppy heti aluksi. Koska suorituksessa ei ollut mitään moitittavaa, tehtiin tämän jälkeen liike käskytettynä ja erilaisten häiriöiden alla. Ensin Susanna meni kyykkyyn esteen vieressä, seuraavalla kerralla sekä edessä että takana oli ihminen hyppimässä ja juoksentelemassa ja mitä tekee Myrn? Napottaa täydellisen tyynesti paikoillaan eikä reagoinut kuin vähän vilkaisemalla häiriötä. Ongelmia ei aiheuttanut myöskään rapiseva muovipussi, vaikka epäilinkin ahmattikoirani syöksyvät sen luokse samantien. Ainoa suurempi häiriö pikkumustalle oli käskytys, lopun sivulletulot jäi tekemättä joka kerta, kun käskytys tuli. :D Tiedetäänpä mitä harjoitella, eipä me olla käskytettynä hyppyä tehty varmaan koskaan enkä yleensä palkkaa koiraa perusasennosta hypyssä, ettei se ala ennakoida.

Kaiken kaikkiaan siis supertreenit ja aivan mahtava pikkumusta! ♥ Käytiin vielä lopuksi lenkillä treenikaverin ja hänen aussieidensa kanssa ja Myrn sai rallitella ympäri polkuja. Seuraavia ohjattuja treenejä ei malttaisi odottaa, toivottavasti nää kaksi viikkoa menevät nopeasti!

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Hoppase!

Meidän elämä on ollut varsin tasaista ja sanottakoon myös että tylsää sen jälkeen, kun pikku-Edward syntyi. Koska pentua ei pysty vielä jättämään yksikseen kuin ihan hetkiksi, on meidän lenkkeilyt tapahtuneet vasta sitten, kun Laurakin on jo saapunut kotiin ja tämä rajoittaa elämää aika lailla. Lisäksi lenkkimaastot alkavat muistuttaa lähinnä suota, kun lumet sulavat hurjaa vauhtia. 

Tänään päätin vihdoin napata videomateriaalia pikkumustan (ehkäpä) lempitempusta - nimittäin hoppaisemisesta! Hoppaise on käsky, jolla Myrn hyppää autoon, sänkyyn, sohvalle ja oikeastaan kaiken mahdollisen päälle. Videolla esiintyvä kanto on yksi pikkumustan suosikeista ja se irtoaakin sinne usein jo monen kymmenen metrin päästä käskyn kuultuaan. Tänään häiriötä aiheuttivat puussa kiinni olleet Hups ja Meela, jonka takia temppua piti vähän treenata ja käskyjäkin tarvittiin kaksi. :D





Viime torstaina meillä alkoi kauan odotettu tokon jatkokussi naapuriseura JoA:lla. Kun kurssitarjonta julkaistiin, oli allekirjoittaneen ihan pakko päästä mukaan, sillä vetäjänä kurssilla toimii Hupsiksen seuruunkin aikoinaan korjannut (noh, ainakin hetkeksi..) Susanna Maksimainen, jonka opetuksesta tykkään itse aivan mielettömästi. 
Kurssilla painotutaan lähinnä avoimen luokan liikkeisiin ja niiden opetteluun, mutta tällaiset ei-vielä-kisanneetkin saavat hurjasti irti treeneistä. 

Ekalla kerralla aiheena olivat luoksarin stoppi sekä seuruu. Aloitettiin pikkumustan kanssa ja todettiin heti alkuun, että stoppi kaipaa paljon työstämistä, kuten arvasinkin, sillä jäävä seisominen on tällä hetkellä meidän heikoin liike juurikin pysähtymisen takia. Tehtiin kymmenisen toistoa niin, että itse peruutin ja käskysanan sanoessani heitin samanaikaisesti palkan koiran taakse/suuhun/mihin se nyt ikinä sattui lentämäänkään. Myrn tajusi homman idean supernopeasti ja alkoikin pian tarjoamaan pysähtymistä jo ennen käskyä, mikä oli ainoastaan hyvä! Muuta ei ehditty ekalla kierroksella tekemäänkään, sillä jokaiselle koirakolle oli aikaa ainoastaan kuusi minuuttia. Mentiin kuitenkin jatkamaan treeniä hallin pihalle ja pikkumusta teki aivan mielettömän hyviä stoppeja sielläkin! Tätä pitää nyt treenata ahkerasti ja saada seisominen varmaksi ennen käskyn siirtämistä sivulle.

Toisella kierroksella otettiinkin sitten perusasentoa ja seuruuta. Tai no, meidän tapauksessa näytettiin ensin yksi perusasento ja sitten pieni seuruu käännöksineen, jonka jälkeen palattiin tekemään perusasentoharjoituksia. :D Käännökset olivat kuulemma tosi hyviä, varsinkin saksalainen, jota siis käytän täyskäännöksenä. Itse olin hieman epävarma nimenomaan saksalaisen suhteen, koska en tietenkään näe mitä koira selkäni takana tekee, mutta kuulemma se tulee tiiviisti mukana - jes!
Seuruu oli muuten jees, mutta paikka oli yllätysyllätys liian edessä, joka taas johtuu siitä että eräs nimeltämainitsematon typerys on palkannut koiraansa liian edessä olevasta perusasennosta. :) Treenattiinkin perusasennon oikeaa paikkaa tämän jälkeen ja pikkuhiljaa Myrn ehkä ymmärtää, että se oikea paikka on taempana ja vain siitä saa palkkaa..kunhan minä muistan pitää palkkauskriteerit tiukkoina.

Olin tosi tyytyväinen ekaan treenikertaan, vaikka aikaa per koirakko olikin vain se kymmenen minuuttia yhteensä. Saatiin kuitenkin jo nyt hurjasti irti ja toivottavasti seuraavasta kerrasta vieläkin enemmän! Ja mikä tärkeintä, nyt osaan toivottavasti palkata oikein ja vain oikeasta suorituksesta, kun kotiläksyjä kerran saatiin.