Katseet taaksepäin

Niin ne kuukaudet vaan kuluvat, ja taas on aika kääntää katseet kuluneeseen vuoteen sekä kirjata ylös tavoitteita ensi vuotta varten. Itseni osalta ensi vuosi on vielä suhteellisen avoin, sillä nykyinen työni ei jatku ainakaan ennen kevättä. Toivon kuitenkin parasta, sillä mielelläni jatkaisin samoissa merkeissä pidempäänkin!

Viime vuoden tavoitteiksi olin kirjannut seuraavaa:

Hupsis
- terveenä pysyminen
- jatketaan hassuttelutreenejä, fiiliksen mukaan mennään
- lenkkeillään paljon
- mahdollisesti rallytokokisat -> RTK1?

Hupsiksen osalta tavoitteet täyttyivät kerrankin sataprosenttisesti, kannattaa siis selvästi listata vain normiarkeen kuuluvia juttuja. Lentävä lappalainen pysyi terveenä koko vuoden, lukuun ottamatta marraskuun ontumista, joka mitä ilmeisemmin johtui venähdyksestä. Käytiin vielä joulukuun keskivaiheilla tarkistuttamassa tilannetta osteopaatilla, eikä mitään kummallisuuksia rangasta löytynyt, onneksi. Treeneissä hassuteltiin silloin tällöin, ja kävipä Hups kuusivuotissynttäreidensä kunniaksi kisaamassa oman seuran agilitymölleissäkin, sijoittuen hienosti kolmanneksi. Hupsiksen tokotreenit olivat enemmänkin tempputreenejä, mutta rallytokoa taidettiin treenata useampaankin otteeseen. Rallya kisattiin kahdesti tänä vuonna ja RTK1 pistein 96 saatiin oman seuran kisoissa elokuun lopussa, jolloin Hups jäi osa-aikaiselle eläkkeelle myös tästä lajista. Toki treenataan edelleen silloin tällöin, mutta kisakentille tuskin palataan. Lenkkeiltiin totta kai paljon, niin oman lauman kuin kavereidenkin kanssa.

Myrn
- terveenä pysyminen
- ainakin yksi AVO1 ja voittajan liikkeet kuntoon (uusien sääntöjen mukaan)
- mahdollisuuksien mukaan RTK1 ja ehkä avoimen korkkaus myös rallyssa
- mejäkoe?
- parit näyttelyt turkkitilanteen mukaan
- mh-kuvaus/luonnetesti
- doboilua!

Pikkumusta pysyi terveenä myös, eivätkä sen lonkat, kuten ei mikään muukaan, ole edelleenkään vaivanneet millään tavalla. Myös Myrn kävi joulukuussa osteopaatilla, ja Jerry totesikin sen olevan niin elastinen, etteivät lihakset edes jumiudu samalla tavalla kuin monilla muilla koirilla. Kelpaa siis harrastaa edelleen! Tokon saralla oltiin loppuvuosi vähän laiskempia, koska erinäisten sattumien takia ei sitä koularia ennen uusia sääntöjä saatukaan, mutta ykköstuloksia avoimesta saatiin kuitenkin kaksi kappaletta. Voittajan liikkeet ovat suhteellisen hyvällä mallilla, kuten myös uuden avoimen liikkeet, mutta treeniä ja varmuutta kaivataan vielä ennen kokeeseen menoa. Nappasihan Myrn toki alkuvuodesta Pohjois-Karjalan Seurakoirien Vuoden tokotulokas 2014 -kisan voiton ja sijoittui Vuoden tokokoira 2014 -kisassa kolmanneksi. Shelttiyhdistyksen tokoshelttikisassa meille heltisi kuudes sija tasan kolmella alokasluokan kokeella.

Myrn kävi keväällä tekemässä täyden sadan pisteen suorituksen naapuriseuran rallykisoissa ja elokuun lopussa myös sille saatiin lisätä RTK1 nimen eteen. Avoimeen ei vielä lähdetty kisaamaan, mutta siihen tulee toivottavasti muutos alkuvuodesta. Kisakuume on ainakin kova! Mejää ei sen sijaan treenattu koko vuonna ollenkaan, ja kokeeseen mennään tuskin koskaan. Ei ainakaan vähään aikaan, sillä pikkumusta alkoi reagoida ääniin ja erityisesti laukauksiin turhan paljon luonnetestin jälkeen. Toukokuussa käytiin tosiaan luonnetestissä, josta palattiin kotiin laukausalttiiksi merkityn koiran kanssa. Pisteitä 125, koira selvisi kyllä testin läpi, mutta paineistui ihan mielettömästi. Seuraavan koiran kanssa mennään suosiolla sinne MH-kuvaukseen.

Näyttelyissä käytiin hurjat kaksi kertaa Suomenmaalla, ja yksi viikonloppu vietettiin Virossa seikkaillen. Sen suurempaa menestystä ei kehistä tullut, Virosta tuomisina ERI3 ja EH ja Suomesta kerättiin kasaan kaksi erinomaista, mutta saavutus se on sekin. Doboilua ei tullut tänäkään vuonna pahemmin harrastettua, pari kertaa jaksoin kaivaa pallon esiin. Temppuja opeteltiin sentään vähän enemmän. Käytiin myös lokakuussa suorittamassa BH-koe muutaman viikon mittaisen valmistavan kurssin innoittamana.


"....ja mistäs sitä tietää, vaikka talossa olisi kesään mennessä uusi perheenjäsenkin."

Ei tullut uutta perheenjäsentä, jollei rottalapsosia lasketa. Tähän tulee toivottavasti muutos ENSI KESÄÄN mennessä, mutta mikään ei ole varmaa ennen kuin pentu on talossa.

Vuoden 2016 tavoitteiksi listataan:

Hupsis
- uusien temppujen opettelu
- satunnaiset hassuttelutreenit, jotta mieli pysyy virkeänä!
- jokunen vaellus tulee varmasti käytyä

Myrn
- viimeinen AVO1, voittajan korkkaus ja ainakin yksi VOI1
- evl-liikkeiden kasaamista
- RTK2 ja voittajan korkkaus, mielellään toki hyväksytyllä tuloksella
- näyttelyitä turkkitilanteen mukaan ainakin kotimaassa, toivotaan että erinomaisin tuloksin
- uusia temppuja
- vaelletaan

Omistaja voi ottaa tavoitteeksi kehittyä agilityssä niin ohjaamisen kuin oman liikkumisenkin osalta sen verran, mitä mummokoiran kanssa pystytään tekemään. Treeneihin voisi yrittää saada jotain suunnitelmallisuutta. Ja mahdollisesta pennusta yritetään saada kasvatettua yhteiskuntakelpoinen koira. Täältä tullaan 2016!

11 kysymystä ja "muutama" kaupan päälle

Saatiin Paimenlaumalta 11 kysymyksen haaste, jee! Vaikka haasteen sääntöjen mukaan pitäisikin haastaa 11 uutta blogia vastaamaan omiin 11 kysymykseen, olen sen verran laiska, etten moista jaksa tehdä. Vastaan siis vaan mulle heitettyihin kysymyksiin, hah! Ja koska kysymykset on kivoja, niin vastailenpa samalla myös 22 lisäkysymykseen, jotka törkeästi varastin haastajan blogista. :D

Aloitetaan meille oikeasti annetuista kysymyksistä:

1. Kuinka hoidat koirasi turkkia? - Laiskasti. :D Hupsiksen turkkia harjailen ehkä kerran kuussa tai parissa, enkä Myrniäkään oikeastaan sen useammin. Erityisesti Myrnin karva on sellaista, ettei se takkuunnu juuri ollenkaan, joten en näe tarvetta esimerkiksi jokaviikkoiselle puunaukselle. Karvanlähtöaikaan pyrin harjailemaan niitä useammin, jotta saan koiran mahdollisimman kaljuksi mahdollisimman nopeasti.

2. Missä sinulla olisi parantamisen varaa koiranpitoa ajatellen? - Kärsivällisyyttä voisi olla enemmän myös koiranpidossa, kuten niin monessa muussakin asiassa.

3. Mihin koirantarvikemerkkiin olet erityisen tyytyväinen? - En ole kovin merkkiuskollinen, mutta esimerkiksi Best Friendin heijastinliivit on olleet käytössä superhyvät, samoin Hurtan y-valjaat.

4. Onko koirillasi jokin tietty varusteväri? - On! Tai no, Hupsis käyttää sitä väriä mitä nyt sattuu olemaan, sen varusteissa on aika paljon ruskeaa, mutta myös mustaa (valjaat), punaista (sadetakki) ja oranssia (meidän vakiopanta). Myrnillä on pääasiassa (limen)vihreitä varusteita, mutta esimerkiksi takkien kanssa on ollut pakko tehdä myönnytyksiä, ja niistä löytyykin mustaa sekä siniharmaata. Seuraavan koiran varusteväri tulee olemaan pinkki.

5. Jännitätkö kisoissa? Jos, niin kuinka hillitset jännityksesi? - Jännitän. Oon aina ollut kamala jännittäjä ihan kaikessa esiintymistä vaativassa, kouluesitelmät on olleet mulle hirveitä niin kauan kuin muistan. Myrnin kanssa kisatessa jännitys on vähän laantunut, koska tiedän että koira osaa ja nauttii yhdessä tekemisestä. Yritän kisoissa uskotella itselleni, että ollaan vaan treenaamassa. Joskus se onnistuu, mut useimmiten ei. :D Aina ollaan kuitenkin selvitty hengissä, jännittämisestä huolimatta.

6. Oletko varusteurheilija? - En sanoisi olevani. Toki tahdon, että koirillani on niiden varusteväreihin mätsäävät pannat ja hihnat, jos vaan mahdollista, mutta meillä ei ole miljoonaa erilaista lelua palkkaukseen tai uusimman muodin mukaisia varusteita noin muutenkaan.

7. Onko koirallasi parannettavaa rakenteessa, mitä? - Hupsis voisi olla paremmin kulmautunut erityisesti takaa, mikä on suomenlapinkoirien vitsaus. Myrnin etuosa voisi olla parempi (shelttivitsaus...), sillä voisi olla hitusen pidempi rintakehä ja vastaavasti lyhempi lanneosa ja sen alaleuka voisi olla kehittyneempi.

8. Kuinka hyvä olet mielestäsi analysoimaan koiran luonnetta? - Voisin olla parempikin, mutta perusasiat luonteesta mulla on mielestäni suhteellisen hyvin hallussa.

9. Mikä on suosikkiasiasi koirasi ulkonäössä? - Hupsiksen ulkonäössä suosikkiasia on ehdottomasti sen naama. Myrnissä tykkään kokonaisuudesta, mutta sen ilme on ehkä se kivoin juttu kuitenkin.

10. Perustele, miksi ottaisit mieluummin joko pennun tai aikuisen koiran? - Ehdottomasti pentu. Yhden kodinvaihtajan kanssa eläneenä en toista enää haluaisi, ellei se olisi joku tuttu koira. Pennun kanssa voi panostaa elämään ihan eri tavalla pienestä pitäen ja sen kanssa voi itse tehdä virheitä ja oppia niistä. Hupsiskin voisi olla ihan erilainen, jos se olisi ollut minulla pennusta saakka.

11. Millaisia koiriin liittyviä kanavoita seuraat somessa? - Facessa olen useammassa koiraryhmässä ja Instagramissa seuraan monia sheltti-ihmisiä.

Seuraavat 11 kysymystä:

1. Miksi harrastat niitä lajeja, joita harrastat? - Tokoa siksi, että minusta on mukavaa kouluttaa koiraa ja nähdä, miten sen päässä raksuttaa vaikeampia asioita opetellessa. Rallytoko tuli mukaan oikeastaan agilityn lopettamisen takia, jotta sain pikkumustalle tokon ohelle jonkin vauhdikkaamman lajin.

2. Millainen on huono koiranomistaja? - Sellainen, joka ei ymmärrä koiraansa, eikä välitä sen hyvinvoinnista.

3. Kuka/ketkä ovat koiramaailmassa idoleitasi ja miksi? - Apua. Tätä en olekaan pohtinut koskaan. Mulla ei ehkä ole varsinaisia idoleita. Ihailen muutamaa kasvattajaa kyllä, mutta en ehkä sanoisi heitä idoleiksi. Harrastuspuolella en pahemmin seuraa toko- ja rallytokopuolta SM- ja kv-tasolla.

4. Minkä rotuisesta koirasta olet haaveillut? - No sheltistä tietenkin! Tämän itsestäänselvyyden lisäksi joskus käy mielessä myös bc. Tänä vuonna tuli myös pari hienoa lapinkoirapentuetta, mutta lappalainen ei enää istu omiin harrastustoiveisiin, joten sellaista tuskin tulee.

5. Mitä mieltä olet koirabloggaajista? - Hyvin kirjoitettuja blogeja on kiva lukea, mutta kun sama postausaihe alkaa vilistä joka toisessa blogissa, alkaa se puuduttaa aika nopsaan. Tykkään enemmän lukea ihan tavallisia, arjesta sun muusta kertovia blogeja kuin sellaisia, joihin haalitaan lukijoita kaikenmaailman arvonnoilla.

6. Onko mielestäsi koiraharrastuksissa (kilpailut) hyvä ilmapiiri vai näkyykö esim. kateutta tms.? - Agilitykisoissa on ollut ihan huikea ilmapiiri joka kerta, kun niissä olen pyörinyt. Tokossa ja rallyssa vähemmän, mutta kateutta en pahemmin ole niissäkään huomannut, tai sit oon vaan niin omassa kuplassani, etten tajua. Näyttelyt onkin sit asia erikseen, mutta niitä en laske oikeaksi harrastukseksi.

7. Millainen on koiriesi tavallinen päivä? - Koirat jää nukkumaan kun herään töihin ja Laura käyttää ne pikaisesti ulkona ennen kuin lähtee itse töihin. Työpäivinä koirat ovat yksin about 8h, nukkuvat ja syövät kongeja (lue: Hupsis ja Myrn syövät, Lauran koirat katsovat vierestä koska koirani ovat lihavia..) ja pistävät joskus bileet pystyyn roskiksen kanssa koska Hups on tyhmä. Kun tullaan kotiin, vien koirat nopsaan ulos ja varsinainen pitkä lenkki käydään vähän myöhemmin. Jos on viikonloppu/vapaapäivä, pääsevät koirat valoisaan aikaan ulos, mutta näin talviaikaan pitkät lenkitkin on pääasiassa hihnalenkkejä ihan turvallisuuden takia. Ennen nukkumaanmenoa koirat käyvät vielä ulkona, ja treenit ajoittuvat aikaan jälkeen pitkän lenkin. Ruokaa ne saavat kerran päivässä, illalla, tuon kongien syömisen lisäksi.

8. Miksi sinulla on uros/narttu/molemmat? - Uros siksi, että meillä oli kotikotona ollut aina vain uroksia, ja jotenkin en osannut ajatella itselleni narttua ensimmäistä koiraa hankkiessa. Toinen koira olikin sitten narttu ihan siksi, että uroksen kanssa eläminen narttulaumassa oli niin rasittavaa, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. :D Narttu on kyllä se sopivampi itselle.

9. Onko koirallasi ollut terveydellisiä ongelmia? Jos on, mitä? - Hupsis on välillä rapsutellut itseään reilummin, mutta terveydellistä syytä sille ei ole löytynyt, vaikka lääkärissä ollaankin käyty. Olen itse todennut sen johtuvan todennäköisesti stressistä. Myrnillä on E-lonkat, jotka eivät onneksi ole sitä vaivanneet sen kummemmin.

10.  Mitä ominaisuuksia koirassa arvostat? - Hyviä hermoja ja sitä, että se ei pelkää ääniä tai erilaisia alustoja. Lisäksi motivoitavuus ja se, että koiralla on moottoria harrastamiseen on mulle tärkeää, kun harrastetaan kuitenkin enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Kompakti koko, suippo nenä ja sopivasti karvaa ovat sitten ulkonäöllisesti niitä asioita, mistä tykkään.

11.  Mikä on harrastamassasi lajissa suurin epäkohta? - Vaikka en tällä hetkellä aktiivisesti aksaa harrastakaan, niin siinä suurin epäkohta on ehdottomasti säkäluokat. Hyppykorkeudet voisivat tulla alaspäin kaikissa luokissa, mutta erityisesti makseissa. Lisäksi lajin parista löytyy niitä typeryksiä, jotka joko tarkoituksellisesti tai tiedon puutteessaan treenaavat pienillä pennuillaan asioita, joita niiden ei pitäisi tehdä vielä aikoihin.

Tokossa suurin epäkohta on ehkäpä uusien sääntöjen mukana tulleet muutokset esimerkiksi merkittömän merkin, evl-paikkiksen sekä kiertohyppynoutohässäkän suhteen. Erityisesti paikkis on aika kuumottava asia, koska kiihkeämpi koira saattaa herkästi napata kiinni pieneen ja pörröiseen shelttiin koiria yksitellen luokse kutsuttaessa. Myös se, että paikallaolon osalta keskeneräisten koirien kanssa tullaan kokeeseen pilaamaan muiden suoritukset, on syvältä.

Rallyyn en ole perehtynyt vielä niin paljon, että suurempia epäkohtia olisin siitä löytänyt.

Ja viimeiset:

1. Mitä koirarotua et haluaisi missään nimessä? Miksi et? - Näitähän riittää. En ikinä haluaisi mitään molossirodun edustajaa, en lyttykuonoisia, en tappijalkoja, en karpinselkäisiä, enkä löysänahkaisia koiria. Tämä karsii jo aika paljon rotuja ja roturyhmiä pois. :D En myöskään tahtoisi kääpiökoiraa (pomeranian on poikkeus), enkä oikeastaan vinttikoiraakaan. Terrieritkään ei miellytä. 

2. Mitä muuttaisit nykykoirissa? Entäs nykypäivän jalostuksessa? - Ulkonäön sijasta tulisi kiinnittää huomiota terveyteen (sis. myös terveen rakenteen!) ja luonneominaisuuksiin. Näyttelykeskeisyys on jalostuksessa typerää, koirassa on paljon muutakin kuin ulkonäkö. Nykykoirista voisin ihan hyvin poistaa todella sairaat rodut kokonaan, jollei niitä ole mahdollista pelastaa roturisteytyksillä. Geenipooliakin voisi monissa roduissa kasvattaa reilusti, matadorjalostus ei tee rodulle hyvää mistään kohdin.

3. Koiraharrastuksen hyvät puolet? - Uusiin ihmisiin tutustuminen, liikunta ja raitis ilma, ei tarvitse miettiä mihin vapaa-aikansa käyttää ja koiraa kouluttaessa oppii itsekin - ainakin virheistään. 

4. Koiraharrastuksen huonot puolet? - Rahanmeno! Talo on aina sotkuinen, varsinkin kun koiria on useampi. Koiran terveyden puolesta pelkääminen on syvältä, ja kauhulla odotan sitä päivää kun noista joutuu luopumaan. Lisäksi paskanpuhuminen rotu- ja harrastuspiireissä on ikävää.

5. Kuinka ruokit koirasi? Miksi olet päätynyt juuri siihen ruokintaan? - Pakko myöntää, että meillä on taas lipsuttu 50/50-mallista aika lailla, jo ihan pakastintilan takia. Tällä hetkellä koirat siis syövät suurimmaksi osaksi nappulaa, mutta toivon edelleen että joku päivä olisi mahdollisuus siirtää ne kokonaan raa'alle.

6. Mikä on mielestäsi koiran kolme tärkeintä taitoa? - Luoksetulo, odottaminen (niin yksinollessa rauhallisesti kuin esimerkiksi tienylityksissäkin) ja sisäsiisteys. Tässä järjestyksessä.

7. Mitä haluaisit koirallesi seuraavaksi opettaa? - Myrnin kanssa tavoitteena on oppia oikealla seuruu ja hioa ruutu hienoksi. Hupsikselle olisi kiva opettaa (tai siis Laura voisi tehdä tämän :D ) esimerkiksi puhelimen soittoon reagoiminen.

8. Haluaisitko alkaa kasvattamaan? Jos kasvatat jo, niin miksi halusit alkaa kasvattajaksi? - Kasvattajakurssi on käytynä kyllä, ja joskus kasvatushaaveet puskevat pintaan, mutta suurimman osan ajasta olen sitä mieltä, että tämä kasvattajan puolisona oleminen riittää mulle. :D

9. Mielipiteesi koiranäyttelyistä? - Ajatuksena aina kiva juttu, mutta kun paikalle pääsen, niin muistan miksi en siellä käy kovin usein. :D Liikaa kateellisuutta ja paskan puhumista, lisäksi näyttelyt ohjaavat minusta jalostusta  ihan liikaa. Kalliitakin ne ovat. Näyttelyissä parasta on tuttujen näkeminen. 

10. Hauskin koiraharrastus? Miksi juuri se? - Jokaisesta lajista löytyy ne omat hyvät puolensa, mutta jos nyt omista lajeistani jonkin valitsisin, olisi se varmasti rallytoko. Alemmissa luokissa meno on enemmän hassuttelua, mutta ylemmissä luokissa pärjätäkseen täytyy tehdä paljon töitä. Jos kaikista koiraharrastuksista pitäisi valita hauskin, saattaisi se olla ehkä koiratanssi, koska temppujen opettaminen on kivaa.

11. Voisitko ottaa koiran ulkomailta? Esim. löytökoiran. - Voisin ottaa (eli siis ostaa) koiran ulkomailta, ja niin tulee varmasti käymäänkin, koska Suomessa ei ole kovin montaa kasvattajaa, jolta koiran haluaisin. Rescuetakin olen joskus miettinyt, mutta se ei istu omiin tarpeisiini, joten sellaista tuskin koskaan tulee.

Supinen 6-vee!

Hyvää synttäriä parhaalle Hupsikselle, joka kaikesta ärsyttävyydestään huolimatta on silti niin rakas! ♥ Hups pääsi (lue: joutui) viettämään synttäreitään oman seuran pikkujoulumölleissä, joissa se osallistui Lauran kanssa supermölliluokkaan. Vaikka meno oli varsin laiskaa, ylsi lentävä lapikas jopa kolmannelle sijalle nollalla virhepisteellä! Hyvä Hups! Neljä estettä se jaksoi juosta vielä suht reippaasti, mutta sitten se tajusi olevansa radalla väärän ihmisen kanssa. :D





Pikkumusta, joka ei agilityn iloista päässyt nauttimaan, oli kotona varsin pärisevä. Jotain kertoo ehkä se, että se leikki onnessaan tyhjällä raejuustopurkilla niin yksinään kuin minunkin kanssani. :D Käytiin siis illan ratoksi treenaamassa tokoa, ja Myrn teki aivan superhienoja ruutuja vähän homman nimeä pähkäiltyään. Lisäksi se teki vähän turhan innokkaita tunnareita, joista sentään yksi meni superisti ja ohjattua noutoa, josta video alla. On se vaan pätevä! ♥

Jyväskylä kv

Jyväskylä kv - AVO ERI ♥

Meidän elämässä ei ole viimeisimmän postauksen jälkeen tapahtunut kovin kummia, sillä allekirjoittaneen koulukiireet (one does not simply write a thesis.......) ja työt ovat verottaneet harrastuksille jäävää aikaa todella paljon, eikä jaksamistakaan ole ollut samalla tavalla, kun energia menee opparin miettimiseen. Tähän on onneksi tulossa helpotusta kahden viikon sisään, sillä 11.12. tulee kaikkien papereiden olla palautettuja ja näin ollen valmistun vihdoin joulukuun lopussa! Myös työt loppuvat vuoden loppuun, eikä jatkosta ole vielä varmuutta.

Viime viikonloppuna suuntasimme pitkästä aikaa kohti näyttelyä, tällä kertaa kohteena Jyväskylä kv:n lauantaipäivä. Shelttejä oli kehään ilmoitettu vaivaiset 119, joten pitkä päivä oli tiedossa, varsinkin kun auto starttasi Joensuusta 4.30. Omista koirista mukana olivat nuoriso-osastoa edustavat Myrn ja Meela, lisäksi nappasimme kyytiin Mirvan sekä Wiin ja Anniinan & Rienan.

Pitkän ja tuskallisen odotuksen jälkeen oli vihdoin avointen narttujen vuoro. Tuomarina Jyväskylässä oli norjalainen Leif-Herman Wilberg, josta ei etukäteistietoa ollut ei sitten yhtään. Hirmu kivan oloinen tuomarisetä kyllä oli, käsitteli koiria kauniisti ja arvostelutkin olivat kattavia. Koska pikkumusta kuvittelee olevansa tokokokeessa, jos vien sen itse kehään, pääsi vakiohandlerini Laura esityshommiin polvivammastaan huolimatta. Tuomari oli ainakin osan päivästä tarkka siitä ettei kehässä juosta (ainakaan kovin lujaa), joten odotin Myrnin vuoroa hieman kauhistellen. :D Pelko osoittautui tosin turhaksi, sillä pikkumusta esiintyi ehkä parhaiten ikinä! Se ravasi nätisti häntä alhaalla, vaikka vauhti oli suht rauhallista. Ilmeisesti sille sopiikin paremmin tuollainen hitaampi tempo, jolloin se ei innostu liikaa. Tuomari käytti koko arvosteluskaalaa, joten kun punainen lappu heilahti, olin enemmän kuin onnellinen. Meidän päivän odotukset olivat nimittäin olleet siinä, että saadaan edes se EH. :D Arvostelu oli ihan koiran näköinen, ja vaikka kilpailuluokassa ei enää menestystä tullutkaan, niin ei haittaa!

Arvostelun laitan tähän kotiin päästyäni :D 

Saatiin Pohjois-Karjalaan vihdoin luntakin, mistä erityisesti herra lapinkoira on ollut innoissaan. Harmi vaan, että tämän viikon aikana se vähäinenkin lumi on sulanut suurimmaksi osaksi pois. Alla olevat kuvat on otettu viime sunnuntaina, kun Minttu ja Hupsis olivat vielä hoidossa Lauran vanhemmilla ja nuoriso pääsi rälläämään pellolle ihan kahdestaan.

BH Amor'jade Dark Drama Queen

Ilmoitin Myrnin elokuussa vähän extemporena Joensuun Seudun Palveluskoirien BH-kurssille ja viime lauantaina käytiin sitten itse BH-koekin suorittamassa. Kurssi oli kivaa vaihtelua treenaamiseen, ja yllätyin siitä miten helppo kaavio oli loppujen lopuksi muistaa! Meidän epäonneksemme ekalla kerralla Myrnin ollessa tekemässä paikallaoloa vastakkaisella kentällä ammuttiin, ja siitähän laukausaltis pikkumusta otti itseensä ja nousi ylös. Onni onnettomuudessa, että se tuli suoraan minun luokseni, eikä lähtenyt karkuun ja pienen leikkituokion jälkeen se palautui lähes normaaliksi. Sen jälkeen se kuitenkin nousi melkein jokaisessa BH-treenissä ylös jossain vaiheessa, hallilla  treenatessa ongelmaa ei ollut missään vaiheessa. Itse kaavio ja jäävät menivät superisti joka kerta, eikä henkilöryhmässäkään ollut ongelmia.

Lauantaina saatiin hytistä kentän laidalla tovi jos toinenkin, sillä arpaonni oli heittänyt meille viimeisen suoritusvuoron, mikä oli toisaalta hyväkin, sillä saatiin tuttu nollakoirakko pariksemme. Kokeessa nähtiin vaikka minkämoista suoritusta, ja kiitollisuus nollakoirakon suoritusvarmuudesta kasvoikin kokeen edetessä. :D Myrn pääsi suorittamaan kaavion ensin, eikä siinä mitään ihmeellisyyksiä ollutkaan. Hieman neiti shetlantilainen pärisi, ja ääntä lähti pariin otteeseen vähän reippaammin, mutta seuruupaikka oli yllättävän kiva vireeseen nähden! Jäävät oli tosi kivat. Paikkis sen sijaan... koe pidettiin nurmikentällä, jossa nurmikkoa ei oltu vähään aikaan enää leikattu ja jo seuruukin oli vähän ruohossa kahlaamista välillä. Naureskeltiinkin ennen meidän vuoroa, et Myrnhän hukkuu sinne sekaan, kun suuremmistakaan koirista ei hirveästi paikkiksessa näkynyt mitään. Pikkumusta meni hienosti maahan, mutta oli kuulemma noussut melkein heti istumaan, kun lähdin kävelemään pois. Tätä samaahan se teki BH-treeneissäkin.. Minun palatessani takaisin, oli koira kuitenkin maassa, ja luulinkin ensin sen pysyneen siellä koko ajan. Koska Myrn ei kuitenkaan ollut liikkunut paikaltaan, vaikka istuikin, oli tottisosuus kirkkaasti hyväksytty.

Kaupunkiosuudessa ei ollut siinäkään mitään ihmeellisyyksiä, Myrn tosin ei seurannut pätkääkään, vaikka se olevinaan oli käskyn alla seuruussa. :D Käveli nätisti, ei välittänyt ihmisistä, pyöräilijöistä eikä koiristakaan ja seinässäkin oli pientä piippaamista lukuun ottamatta hiljaa, vaikka sitä olin eniten stressannut. Tämäkin siis kirkkaasti läpi ja niin Myrnistä tuli BH Myrn. Mitäänhän me ei moisella tittelillä tehdä, mutta onpahan koettu nyt sekin!

Hups lenkillä Kontiolahdessa joskus syyskuussa.

Koska pikkumusta on myös hyvin säännöllinen shetlantilainen, päätti hän aloittaa jo jonkin aikaa odotetut juoksunsa neljä päivää vajaa 8 kuukautta edellisten juoksujen jälkeen, eli 12.10. Nyt taukoillaankin sit treeneistä oikein urakalla. Karvoja kasvatellaan myös ahkerasti ensi kuun Jyväskylän näyttelyä varten!

Tuplasti tuloksia!

Kaksi viikkoa sitten kisattiin oman seuran rallytokokisoissa molempien koirien kanssa. Koska kummallakin oli jo kaksi hyväksyttyä tulosta alla, oli päivä entistä jännittävämpi (vaikka rallyssa ei pahemmin viitsikään jännittää, kun alokasluokassa se hyväksytyn tuloksen saaminen on hyvin todennäköistä :D ), sillä molemmilla oli mahdollisuus koulutustunnukseen. Toiveideni mukaisesti Hupsis pääsi starttaamaan heti luokan toisena ja Myrn vajaa kymmenen koiraa Hupan jälkeen,

Rata oli suhteellisen simppeli, eikä etukäteen pelkäämiäni juoksuosuuksia ollut ollenkaan. Myrnin kanssahan moiset eivät olisi olleet ongelmallisia, mutta laiskaakin laiskempi Hupsis ei varmaan olisi niistä selvinnyt, sen verran kamalia pari treenikertaa olivat olleet. Hupsiksen kanssa rata oli taas ihan hirveän tuntuinen, mutta yllätys oli sitäkin suurempi, kun tuloslistassa meidän kohdalla komeili 96p ja RTK1! Arvostelulomakkeessa luki "kaunis ja rauhallinen suoritus, sama vauhti alusta loppuun :)". Hah, rauhallista se meno kyllä olikin, sillä arvon lapinkoiraa sai olla houkuttelemassa ihan koko ajan, jotta se pysyi edes liikkeellä. Ei noi kisat oo Hupan hommaa ei. Ysikyltti uusittiin, kun Hupsis tarjosi eteentulon sijaan vaan perusasentoa ja yksi piste lähti neloskyltin kohdalla jostain. Nyt Hupsis pääsee ansaitulle osa-aikaeläkkeelleen, eikä enää kisaa missään lajissa. Harrastellaan omaksi iloksemme vain.

Pikakiituri-pikkumusta oli pärinöissään jo autosta otettaessa, joten kauhulla odottelin meidän vuoroa. Myrn teki tosi hienoja eteentuloja pihalla ja ihan ookoot ne oli myös radalla. Meinasi vaan karata sheltti käsistä, tai ainakin siltä tuntui jo parin ekan kyltin jälkeen, kun vauhti vaan kiihtyi (koiralla) ja murinaa alkoi kuulua vähän turhan paljon. :D Neloskyltiltä (joka on meidän pahin painajainen) otettiin -10 ihan mun huomaamattani, sillä Myrn oli ehtinyt istahtaa sivulle ennen kuin tuli eteen. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten moista ehtinyt tajuta ollenkaan. Vähän harmittaa, koska ilman tuota oltaisiin saatu täydet sata pistettä ja uusinnankin kanssa voitettu koko roska, mutta no can do. Saatiin silti 90p ja tietysti se RTK1. Nyt vaan treenaillaan avoimen kylttejä ja katsellaan, josko kisattaisiin viimeistään keväällä jo seuraavan kerran.

Tokon saralla on menossa pieni masennuskausi, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Paitsi tänään, kun kävin takapihalla treenaamassa vähän seuruuta, jääviä ja kaukoja. Jäävä istu alkaa olla tosi kiva ja peruutuskin onnistuu jo suhteellisen hyvin, jee! Vielä kun saisi sen pahuksen ruudun kasaan, niin voisi alkaa katsella kokeita sillä silmällä. Merkin kiertohan Myrnillä on kans tosi hyvä, jos ei oteta huomioon välillä ilmoille kajahtavaa äänimerkkiä... :D

Kysymyksiä

Töitä ahkerasti tehdessäni (lue: yrittäessäni keksiä mitä seuraavaksi tekisin, kun viikon hommat on käytännössä jo purkissa) ja muiden blogeja lueskellessani, törmäsin Satun blogissa näihin kysymyksiin! Koska olen ollut kamalan huono bloggaaja ja postauksia tulee harvemmin kuin harvoin, päätin tarttua tilaisuuteen ja vastata kysymyksiin, jotta saan edes jotain elämää tähänkin paikkaan.

Elämäsi koira - kuka ja miksi?

Ehdottomasti Myrn. Vaikka toki Hupsiksella on ensimmäisenä omana koiranani oma paikkansa mun sydämessä, on Myrnin kanssa yhteys ihan erilainen. Se on ensimmäinen pennusta asti kasvattamani koira, ensimmäinen oikea harrastuskoira, pieni musta haaveeni. Myrn on opettanut minulle paljon niin shelteistä, koiramaailmasta yleensä kuin harrastusmaailmastakin ja luulenpa, ettei toista samanlaista vaan voi tulla. Sen luonne on täyttä timanttia ja olenkin monta kertaa ajatellut, että tulenkohan seuraavan koiran kohdalla pettymään, jos se onkin lähempänä "normaalia" sheltin luonnetta.

Suurin pettymyksesi koiraharrastuksessa ja mitä siitä opit?

Myrnin terveystarkit olivat kova paikka ja yhä edelleen olen ajoittain katkera siitä, että muilla on käsissään terveet koirat, jotka menestyvät agilityssä ja näyttelyissäkin, kun taas Myrnistä ei tähän mennessä kovin moni tuomari ole sen suuremmin pitänyt. Suurin haaveeni Myrnin lisäksi oli saada joskus sen pentu, sillä tuota luonnetta olisi ollut hienoa päästä jalostamaan eteenpäin. Vaikka meidän elämä ja harrastaminen eivät päättyneetkään luustokuviin, olisi vauhdikkaampienkin lajien harrastaminen kivaa ja tietysti olisi hienoa, jos ei tarvitsisi kantaa niin paljoa huolta siitä, milloin koira sattuu hajoamaan lopullisesti. Jokainen vaisummin sujunut lenkki kasvattaa pelkoa pikkumustan ennenaikaisesta menettämisestä, vaikkei oireilua sen suuremmin ole edelleenkään ollut.

Tästä kaikesta olen oppinut sen, että mitä tahansa voi tapahtua. Olivatpa yhdistelmän osapuolet miten terveitä ja tutkittuja tahansa, ei se takaa että pennut ovat terveitä.

Rotusi paras puoli?

Sheltti sopii moneen menoon ja niillä on intoa tekemiseen, ainakin jos saa käsiinsä sellaisia kultakimpaleita kuin meidän talouden shelttiäiset ovat! Lisäksi ne ovat (yleensä) kompaktin kokoisia, mikä on reissatessa plussaa ja ulkonäöltään (taas yleensä, niitä ääripäitäkin on) liioittelemattomia.

Mitä elämästäsi puuttuisi ilman koiria?

Laura. Lisäksi mulla ei olisi suurinta osaa tämän hetkisistä kavereistani eikä varmaan senkään vertaa elämää, mitä nyt. :D

Minkälainen on hyvä ja kiinnostava blogi?

Sellainen, jossa tekstit on kirjoitettu hyvin ja helposti ymmärrettävästi ilman sen suurempia kielioppivirheitä, kuvia on sopivasti ja postausten aiheet ovat kiinnostavia. Lisäksi suhteellisen tiheä päivitystahti on plussaa myös.

Jos koirasi olisi ihminen, minkä ammatin edustaja hää olisi?

Apua. Hupsis olisi varmaankin tyypillinen suomalainen raksamies, joka vapaa-ajallaan samoilisi pitkin metsiä metsästämässä. Myrn taas voisi olla loukkaantumisen takia kisa-uran hylännyt urheilija. :D

Minkälainen on hyvä (agility)kouluttaja?

Sellainen, joka osaa muokata koulutustyyliään koirakon mukaan ja ottaa huomioon myös koulutettavan mahdolliset koulutusideat. Tarpeeksi vaativa, mutta kuitenkin positiivisesti kannustava ja ehdottomasti sellainen, jolle koira on tärkein.

Kuvat, joissa näkyy koirasi persoonallisuus

Hupsis on vähän sellainen failure suurimman osan ajasta.

Se on myös aina niin onnellinen..

Erityisesti ruoka-ajoista..

...ja nukkumisesta.

Myrn on pieni pomppupallo ♥

Se osaa myös rauhoittua vähän kaikkialle.

Ja on aina niin iloinen, ihan sama mitä tehtäisiin!

Tärkein asia, jonka olet oppinut koiriltasi?

Pienistäkin asioista kannattaa olla iloinen.

Tarina koirasi (koiriesi) nimen takana?

Hupsiksen nimihän ei ole minun keksimäni, vaan entinen omistaja oli keksinyt nimen osittain virallisen nimen (Ikimuiston Hups Keikkaa) ja osittain TV2:n lastenohjelman, Pat & Mat (jotka tunnetaan myös nimellä Hupsis-herrat) mukaan, Sopii Hupalle kyllä mainiosti. :D

Myrnille halusin shelttien M-teeman mukaisesti samalla alkukirjaimella alkavan nimen, jonka piti olla pennun näköinen ja mielellään sellainen, ettei jokaisella vastaantulijalla ole sama nimi. Laura löysi Hiswelokesta sanan myrn, joka tarkoittaa siis haltiakielellä synkkää tai tummaa (monikossa kylläkin). Vielä kun neidin virallisessa nimessä on sana dark, on nimi kuin luotu pienelle tummalle neidille.

Kesää kuvina

Elokuun alkupuolella nähtiin Turusta tänne matkannutta Fannya laumoineen! Vasemmalta Wilda, Riena, Myrn, Meela, Minttu ja Noona. 

Pikkumusta onnellisena, kun kerrankin joku leikkii sen kanssa KUNNOLLA!

Tämän viikon perjantaina käytiin "paimentamassa" Savonrannalla. Myrn esittää olevansa true lammaskoira..

Söpö toko-Myrn ♥

Tässä Myrn suorittaa tottelevaisuustehtävää nimeltä kierrä lammaslauma. 

Ensi viikonloppuna kisataan rallytokossa ja sen jälkeen talossa on toivottavasti kaksi kappaletta RTK1-koiria. Sunnuntaina Myrn pääsee testaamaan kalevalaista jäsenkorjausta, joka toivottavasti auttaa kovin jumissa olevaan neitiin. Syksyllekin on suunnitelmia jos jonkinlaista, mutta niistä lisää lähempänä!

Synttärijuhlia tokon parissa

Sunnuntaina 12.7. juhlistettiin Myrnin, tuon elämäni koiran kolmevee-synttäreitä. On niin vaikeaa uskoa, että pieni musta sähikäinen on JO kolme vuotta, vastahan se meille tuli. Kolmeen vuoteen on mahtunut paljon niin iloa kuin suruakin, mutta yhä edelleen toivon, että meidän yhteinen taipaleemme on vasta aluillaan. Onnea vielä kerran myös muille Amor'jade D-pentueen pennuille: Luca, Elle, Denise, Didi, Rhianna sekä Sulo! ♥

Meidän synttärijuhlinta tapahtui tällä kertaa oman seuran tokokokeessa, jossa kisasimme siis kolmatta kertaa avoimessa luokassa ja lisäksi olimme osana Poksin tokojoukkuetta, sillä samoissa karkeloissa kisattiin myös seuramestaruudesta. Lopputulemana taidettiin kuitenkin hävitä vastustajajoukkueelle, sillä meidän joukkue ei pahemmin tuloksilla juhlinut. :D Olin itse talkoilemassa evl-luokan ajan pisteidenlaskijana, jonka jälkeen kävin paniikkishoppailemassa seuraavan viikon Lapin-reissua varten ja hain pikkumustan kotoa mukaani.

Ennen paikkamakuuta jännitys oli ihan mieletön, sillä viime tiistain pieleen mennyt paikkis kummitteli edelleen takaraivossa. Porsaskoira Myrn ei taaskaan ollut kuulolla liikkeen alussa ja tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon, mutta ilmeisesti tuomari ei (taaskaan) kuullut toista käskyä, jonka sanoin hiljempaa, vaan rokotti ainoastaan hitaudesta. Loppujen lopuksi paikkis meni tosi hyvin, ja Myrn oli pysynyt nätisti paikoillaan, vaihtanut asentoa vain hieman. Kyllä muuten oli pitkät kolme minuuttia piilossa!

Sen pidemmittä puheitta, tässä pisteet:

Paikkis: 9, piste lähti siis alun sekoilusta.
Seuruu: 9, tosi hyvät pisteet tiukalta tuomarilta! Omaan makuun olisi voinut olla tiiviimmin mukana varsinkin käännöksissä, mutta ihan jees.
Liikkeestä maahan: 10. Tässä ei mitään huomautettavaa, hieno!
Luoksari: 7. Pysähtyi yllättävän hyvin Myrniksi, vaikka valuikin hieman.
Liikkeestä seiso: 8,5. Väisti taas ja taisi murista mulle seuruussa. :D
Nouto: 6,5. Uusi murheenkryyni, joka on treeneissäkin nyt hajoillut. Lähti kapulalle räksyttäen ihan kunnolla ja vaati kaksoiskäskyn kapulan ottamiseen. Palautus oli nätti.
Kaukot: 9. Omaan makuun olivat tosi hyvät, en sitten tiedä mistä piste lähti. Pisteenlaskija sanoi meidän suorituksen jälkeen, että oli napannut minua melkein lahkeesta jätössä. :D
Hyppy: 9. Hyvä hyppy, ehkä aavistuksen hidas istuminen.
Kokonaisvaikutus: 9 ½, jee! Tuomari kehui menoa, mutta ääntä pitäisi edelleen saada pienemmälle. :D
YHT. 170,5p, AVO1 ja sijoitus 1./3.

Tuomarina meillä oli alkuperäisestä poiketen Katja Rautiainen, jota olin etukäteen hieman pelännyt, sillä tunnetusti hän on tiukka pisteiden kanssa. Hirmuisen mukava tuomari oli kyllä ja ehdottomasti mennään uudestaan! Muutenkin fiilis oli tässä kokeessa paljon parempi kuin edellisessä, koirakin oli oma hullu itsensä ennen kehäänmenoa. :D Nyt treenaillaan uuden avoimen liikkeet kasaan, sillä pitää se viimeinen ykkönen sieltä hakea, vaikka suunnittelinkin siirtyväni suoraan voittajaan.

Kuvat ovat kesäkuun Kolin reissulta. Hienot on maisemat!

Aina ei voi onnistua

Tiistaiaamuna herätyskello soi omasta mielestäni aivan liian aikaisin ja säätiedotuskin lupasi ikävää säätä kohteeseen. Vietyäni Lauran töihin suuntasin Mondeon nokan kohti Pieksämäkeä, kyydissä tietenkin pieni mustani. Tulevaisuuden varalle voisin kirjoittaa itselleni muistiin, että älä missään nimessä ilmoita koiraa enää tokokokeeseen noin kauas, jollei mukana ole seuraa, sillä erityisesti paluumatka oli todella puuduttava - varsinkin kun armas automme ei suostu soittamaan musiikkia lainkaan. :D

Osallistuimme Myrnin kanssa siis Suomen Noutajakoirajärjestö ry:n järjestämään tokokokeeseen, jossa tuomarina meillä toimi Piritta Pärssinen. Säätiedotus ei tosiaan ollut kovin mairitteleva ja pian koepaikalle saavuttuamme alkoikin sataa melkoisen kovasti. Meidän vuoromme oli suuren AVO-luokan toisiksi viimeisenä, joten odottelua oli ja paljon. Paikkikset käytiin kolmessa ryhmässä, me tietysti siinä viimeisessä. Myrn oli kerrankin kuulolla alussa ja meni maahan ekalla käskyllä (!) ja jäi nätisti odottamaan. Piilossa en kuitenkaan ehtinyt olla kovinkaan kauaa, kun liikkuri huuteli sheltin omistajaa takaisin... Paikkisvarma koirani oli sitten päättänyt nousta ylös, mokoma porsas. Vieressämme olleen auton omistaja, jonka kanssa juttelimme odotteluaikana niitä näitä, kertoi että pikkumusta oli alkanut haistella jotain maasta, jonka jälkeen ihana haju oli pakottanut sen nousemaan ylös. Voin kertoa, ettei fiilis lähteä yksilösuorituksiin ollut kovinkaan korkealla, kun ykköstulos oli mennyt sivu suun paikkiksen takia. Noh, tulipa kalliit treenit..

Kaiken hyvän lisäksi koepaikalla oli samaan aikaan SNJ:n kesäleiri ja samalle päivälle oli sattunut paitsi toko-, myös mejä- ja vepekokeet. Ja kuten mejää harrastavat voivat arvata, ammuttiin lähistöllä siis aika lailla, mikä ei ainakaan ollut mieltäylentävää meidän osaltamme. Onneksi Myrn ei reagoinut laukauksiin sen suuremmin, vaikka niitä kuuntelikin kehän ulkopuolella. Kehä itsessään oli kuin pahempikin kyntöpelto kaikkinen kuoppineen ja siellä sai tosissaan varoa, ettei taita nilkkaansa.. Kehiä pyöri samaan aikaan kaksi, mikä ei sinänsä haitannut, mutta osa avoimen koirakoista sai enemmän häiriötä kuin toiset, kun voittajaluokka alkoi puolisen tuntia avoimen jälkeen.

Yritin kovasti tsempata itseäni ennen yksilösuoritusta, jotta oma paska fiilis ei näkyisi koiralle. Ihmeen hyvin onnistuinkin, sillä yksilösuoritusten jälkeen fiilis oli kaikesta huolimatta tosi hyvä, vaikkei sitä ykköstä sieltä tullutkaan. Tiukkana tunnetulta tuomarilta saadut kehut lämmittivät mieltä huimasti!

Paikkamakuu: 0 (porsas)
Seuruu: 8 (pisteitä lähti ääntelystä, oli taas pikkumustalla asiaa)
Liikeestä maahan: 9,5 (ääntelystä taas)
Luoksetulo: 6 (vaaaaaaaalui ja paljon, äh)
Liikeestä seiso: 9 (teki Myrnit ja väisti vähän käskyn yhteydessä, muuten jees)
Nouto: 7,5 (ja kyllä kuului että sheltti on menossa kapulalle :D palautti ravilla, mutta muuten nätisti)
Kaukot: 9 (ekaan istumiseen kaksoiskäsky, kun jäi katsomaan liikkuria, muuten tosi hienot)
Hyppy: 8 (ääntä tuli hieman ja istuminen oli aika hidas)
Kokonaisvaikutus: 9 ½ (!!!!)
YHT. 138,5p ja kolmostulos (onpahan nyt kaikkia tuloksia yksi kappale taskussa :DDD )

Pipa tosiaan kehui meidän menoa ja sanoi että paria huonosti mennyttä liikettä ja ääntelyä lukuunottamatta tosi nättiä menoa. Ohjaajakin sai kehuja hyvästä ohjauksesta, jee. :) Kisakirjoja jaettaessa tuomarinsihteerikin mainitsi erikseen, että pikkumusta oli sihteerien suosikkeja. Kivaa, että muutkin tykkäävät!

Sunnuntaina käydään sitten kokeilemassa onnea vielä oman seuran kisoissa, mutta näillä näkymin Myrnistä ei tule TK2 Amor'jade Dark Drama Queenia, sillä en jaksaisi mennä enää uusilla säännöillä avoimeen. Katsellaan kuitenkin, josko fiilis muuttuu loppuvuotta kohti ja jäädään sunnuntain jälkeen kisatauolle treenaamaan voittajan liikkeet kuntoon. Siinä onkin tekemistä kerrakseen, hyvällä tuurilla startataan voittajassa (tai siellä uudessa avossa) ensi keväänä.

Kasvattajapäivien kuvasatoa

Agilityn SM-kisoissa tuttujen kannustamisen lisäksi viime viikonlopun ohjelmassa oli Amor'jade-päivät Haukiputaalla. Perjantaina pääsimme kuuntelemaan ulkomuototuomari Anita Al-Bachyn "luentoa" sheltin rakenteesta ja kopeloimme samalla useampia koiria sekä vertailimme rakenteita. Itselleni asiat olivat aika pitkälti tuttuja Lena Dankerin luennolta, jossa olimme Myrnin kanssa parisen vuotta sitten, mutta mielenkiintoista se oli silti. 

Lauantaina vietin ensin aikaani kisakentän reunalla jännittämässä Lauran suoritusta, mutta puolenpäivän aikoihin siirryin Annalankankaan ihaniin metsämaisemiin yhteislenkille. Shelttejä taisi olla mukana parisenkymmentä, joten menoa ja meininkiä riitti! Alla kuvasatoa lenkiltä:

Ensimmäisen kuvan (c) Marjo Kuha, muut (c) Hanna Pääkkönen

Sisarukset Amor'jade D-pentueesta: Luca, Elle ja Myrn

Ylhäällä Elle ja Myrn, alempana Adelle, Carla ja Nemo

Jade-äiti (keskellä) ja lapset kahdesta eri pentueesta: Ava ja Minni I-pentueesta sekä D-pennut Elle ja Myrn <3

Kuin kaksi marjaa!

Lenkiltä siirryttiin Käpälämäkeen kasvattaja-Maikin luokse viettämään aikaa ja trimmailemaan koiria. Yllättävän paljon tuli opittua uutta, vaikkei trimmaaminen kuulu omiin lempiasioihini. :D Myrn nautti viikonlopusta ja löysi mahtavan leikkikaverin itselleen siskonpoika-Nemosta. Oli tosi kiva nähdä niin Myrnin sisaruksia (joista valitettavasti paikalle pääsivät vain Elle ja Luca, puolisisaruksia olikin sitten enemmän) kuin muitakin Amor'jade-koiria, sekä erityisesti ikisuosikkejani Jadea ja Agnesta. ♥ Pentukuumeen kasvattajiltakaan ei vältytty, kun J- ja K-pentueen kakarat olivat menossa mukana.

Ykkönen on aina ykkönen

Aamulla suuntasin Euroviisu-valvojaisista väsyneenä Fordin nokan kohti Pärnävaaraa ja tokokoetta. Olin suunnitellut käyväni Hupsiksen ja Myrnin kanssa lenkin ennen meidän vuoroa ja oltiinkin paikan päällä hyvissä ajoin, joten ehdittiin kiertää meidän vakiolämppälenkki. Loppujen lopuksi avoin luokka alkoikin etuajassa, kun kaikki osallistujat olivat saapuneet paikan päälle.

Pikkumusta pärisi jo lenkillä vähän turhan paljon ja oma väsynyt mielentila ei ollut paras mahdollinen kisasuoritusta ajatellen. Kaiken huipuksi meidän lähtövuoro oli TAAS arvottu ensimmäiseksi, joten hirmuisesti ei ehtinyt vuoroaan jännäämään. Katselin voittajaluokan kaikessa rauhassa ja kävin välillä virittelemässä (lue: rauhoittelemassa) neitiä, joka tuntui lentoon lähtevältä,

Jo paikkikseen mennessä Myrn kävi ihan liian kierroksilla ja pientä vikinää kuului perusasentoon sitä käskiessäni. Kuten tavallista, mokoma possukoira ei mennyt ekalla käskyllä maahan, mutta muuten paikkis oli sujunut mallikkaasti. Treeneissä tässä ei ole mitään ongelmaa, mutta kokeissa kaksoiskäsky on jo muodostunut vakioksi, valitettavasti.

Yksilösuoritus olikin sitten hirveä, ainakin omasta mielestäni. Jos verrataan tätä ja meidän kuukauden takaista ekaa avo-koetta, oli se pisteistä huolimatta paaaaaljon parempi noin yleisesti ottaen. Myrn ei keskittynyt tekemiseen kovinkaan hyvin ja ääntä kuului puikkonokasta ihan liikaa. Seuruussa murisi ja vingahteli sekä jostain ihmeen aivopierusta ei ottanut KUMPAAKAAN perusasentoa, ei keskellä eikä lopussa. Porsas. Noin muuten seuraaminen oli kyllä hyvää, paikka pysyi ja käännökset oli kivoja.

Liikkeestä maahan oli super, vaikka tätä stressasin ehkä eniten. Ei huomautettavaa. Luoksari meillä oli palasina vielä perjantaina, mutta karjaistuani käskyn hyvin painokkaasti, oli stoppi oikein nätti. Harmi vaan, että Myrn päätti käydä kiertämässä kaarroksen merkkikartion luona, joten pistevähennyksiä siitä. Liikeestä seiso oli ruma. Väisti käskyn saatuaan sivulle, vaikka muuten pysyikin nätisti aloillaan. Nouto oli ihanan vauhdikas, mutta pistevähennykset tulivat äänenkäytöstä, haukkui ainakin pariin otteeseen kapulalle mennessään.. Kaukot ansaitusti kympin arvoiset ja hyppy bueno, tosin tässäkin piti Myrnin sanoa viimeinen sana. :D

Pisteet siis tällaiset:
Paikkamakuu 9
Seuraaminen 6,5 (hyi että hävettää)
Liikeestä maahan: 10
Luoksetulo: 7
Liikkeestä seiso: 8
Nouto: 7
Kaukot: 10
Hyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 8
Yhteensä 167p, sijoitus 2./4.

Tuomarina toiminut Mauri Pehkonen oli yllättävän tiukka äänenkäytöstä ja vähensi muutenkin pisteitä aika roimasti, kuten esim. luoksarista huomaa. Nyt pitäisi keksiä jostain koe tai pari (varmuuden vuoksi), jos käytäisiin kuitenkin se TK2 hakemassa. Heinäkuun oman seuran kokeeseen ollaan menossa, mutta joku koe ennen sitä pitäisi löytää.

Todistetusti hyvä pari

Tänään oli vuorossa ehkä kevään odotetuin ja eniten etukäteen jännitetty päivä, nimittäin pienten shelttien luonnetesti. Testi pidettiin Pyhäselän Koirayhdistyksen majalla Reijolassa ja manulaiskaksikosta Myrn oli vuorossa ensimmäisenä. Koska video kertoo tässä tapauksessa enemmän kuin edes miljoona sanaa, laitetaan se heti tähän alkuun:


Osa-alueittain pisteet näyttivät tältä:

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1b koira ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus - laukausaltis
YHTEENSÄ +125

Yllätyin itse aika paljon siitä, miten hurjan paljon pikkumusta paineistui testin edetessä, sillä arjessahan se on yksi helpoimmista koirista eikä se pahemmin reagoi mihinkään uuteen ja ihmeelliseen, outoihin ääniin ehkä hieman. Toisaalta arkielämässä ei samanlaista kuormitusta tulekaan, joten hermorakenne ei ehkä näykään samalla tavalla arjessa kuin tällaisessa tilanteessa. Kuormituksen takia Myrn taisi myös reagoida laukauksiin noin vahvasti, sillä se on kyllä kuullut laukauksia aiemminkin, eikä ole niihin reagoinut muuten kuin hieman katselemalla.

Luoksepäästävyyttä en itse ihan allekirjoita, sillä pidättyväinen tuo koira ei kyllä tosiaankaan ole. :D Muuten osa-alueet ovat aikalailla koiran näköisiä, sillä onhan se sellainen pieni säheltäjä eikä sillä ole tarvetta puolustaa, koska ihmisethän eivät pienille shelteille voi tehdä pahaa. Myrn-paran maailmankuva taisi kokea kovan kolauksen testissä, kun hyökkäyksiä tuli useampaan otteeseen. :D

Pimeässä huoneessa Myrnillä kesti piiiiiiitkään ennen kuin se tajusi missä minä olen. Sain yskäistä parikin kertaa ja kuiskata sen nimeä tosi monesti, ennen kuin se vihdoin löysi minut. Ehtipä pikkumusta käydä puolen metrin päässä minusta kurkkimassa pöydän reunallekin, eikä silti tajunnut että omistaja on takana. Tässäkin aiempi kuormitus näkyi selkeästi, sillä kierrokset olivat tosi korkealla ja meidän piti käyttää hetki rauhoittumiseen, ennen kuin poistuttiin huoneesta.

Nyt kun koiran pääkopan sisäiset puutteet ovat tiedossa, on hyvä jatkaa harrastamista. Kuten tuomarikin totesi, on Myrnillä kuitenkin moottoria tekemiseen, joten harrastuskoirana se on oikein oivallinen. ♥ Pisteethän ovat aika perusshelttitasoa, vaikken tuota noin muuten ehkä ihan perussheltiksi laskisikaan. Kokemuksena testi oli oikein mielenkiintoinen, saa nähdä tullaanko meidät näkemään moisissa hommissa seuraavan koiran kanssa joskus. Myrnin kanssa kiinnostaisi käydä myös MH-kuvaus, mutta saa nyt nähdä!

Sadan pisteen tyttö

Sellainen on Myrn!

Tämä postaus on odottanut julkaisemistaan kuvien puutteen takia, mutta nyt on sekin asia korjattu. Käytiin siis viime viikon lauantaina kisailemassa naapuriseuran hallilla, tällä kertaa rally-tokoa. Koska Laura oli juhlistamassa kaverinsa häitä, oli minulla vaatimattomasti kolme koiraa mukana, sillä olin luvannut viedä jommankumman Lauran koirista kisaamaan. Valinta kohdistui pieneen siniseen paholaiseen, tutummin Meelaan, sillä mummokoira-Matinen tuppaa olemaan pärinöissään paitsi turhan mölyisä, myös hieman liian lennokas.

Olin jo koiria ilmoittaessani toivonut Meelan starttaavan ekana, lappalaisen siinä välissä ja Myrrekoiran viimeisenä, sillä parhaaseen pitää tottakai panostaa eniten. ;) Pitkä päivä meillä olikin tiedossa, sillä Myrn oli laitettu päivän toiseen alokasryhmään ja vieläpä melkein viimeiseksi, kun taas toiset kaksi olivat ensimmäisessä ryhmässä. Tuomarina meillä toimi Heikki Palosaari, jonka suunnittelema rata oli paitsi helppo, myös todella mukava muuten!

Meelan kanssa yhteistyö sujui yllättävän hyvin, vaikka treenikertoja oli takana huikeat kaksi. Ihan ei pieni sininen ollut mukana niin intensiivisesti kuin olisin toivonut, mutta muuten meno oli hyvää. Meela haahuili pujottelussa hieman ja tästä saatiin -1p hihnan kiristymisestä ja seiskakyltillä se ei olevinaan osannut tulla enää sivulle ja jäi vinoon, josta toinen -1p. Tuloksena siis 98p ja raivokääpäsen ensimmäinen ALOHYV, jee!

Ensin he olivat söpöjä ♥

.....ja sitten lappalaista ei kiinnostanut....

Hupsis oli iloinen itsensä niin kauan, kunnes siirryttiin halliin sisälle. Koirasta ihan näki, miten sen fiilis latistui, vaikka sitä kuinka yritin tsempata. Meininki radalla olikin sitten hiiiiiiiiiiidasta, onneksi ei ole videotodisteita tästä, sillä vaikka kunnialla selvittiin maaliin, ei rata tuntunut hyvältä ei sitten missään kohdassa. Puuttellisesta yhteistyöstä tuli eniten miinusta ja taisipa pari vinoa perusasentoa sekä joku hihnavirhekin olla, tuloksena 89p ja Hupsan toinen ALOHYV. Poksin kisoissa elokuussa sitten viimeisen hyväksytyn metsästys ja sen jälkeen arvon lappalainen saa jäädä eläkkeelle kisaamisesta.

Ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen oli vihdoin Myrnin vuoro. Pikkumusta tuntui jo ulkona viritellessä tosi hyvältä ja meininki jatkui radallakin! Kolmoskyltin jälkeen alkoivat neidin tunteet vähän kuumua ja murinaahan sieltä kuului, tottakai juuri tuomarin kohdalla. Onneksi tämä tuomari ei ääntelystä piitannut, eikä Myrn päästänyt suustaan mitään murinaa kovempaa. Seiskakyltiltä olin varma, että saatiin -1p vähän vinosta eteentulosta, mutta mitä vielä - tuloksissa komeili täydet 100 pistettä ja Myrniäisellekin toinen ALOHYV, huikeeta! Kaiken lisäksi koko alokasluokassa täyden pisteen suorituksia tuli tasan kaksi ja Myrn vei voiton kahden sekunnin erolla toiseksi tulleeseen bordercollieen. Paras pikkumusta ♥.

Nyt mietinnässä on ilmoittaminen ehkä jo aikaisempaan kokeeseen joskus kesällä ja täten voitaisiin startata jo avoimessa meidän oman seuran kisoissa. Saa nähdä! Ensi viikon sunnuntaina mennään kisaamaan tokoa, jospa se ykköstulos tulisi sieltäkin. Onni on pieni innokas tokosheltti, joka on aina valmiina treenaamaan.

Kuvat ovat sunnuntain mökkireissulta. Ai että koirat olivat onnessaan, kun pääsivät rälläämään metsässä ja mökin pihassa ja saivat hirmuisesti ruokaa Lauran äidiltä. Hupsis olisi ollut ihan valmis uimaankin, mutta jospa se malttaisi odotella vielä jokusen hetken vesien lämpenemistä. :D