Vuoden 2014 tokotulokas

Eilen käytiin nappaamassa oman seuran vuosikokouksesta parit sijoitukset vuosittaisissa kilpailuissa! Myrn oli Vuoden 2014 tokotulokas I sekä Vuoden 2014 tokokoira III, joten saatiin diplomien ja ruusujen lisäksi tokotulokaskisasta myös kiertopalkinto sekä itselle jäävä pikkupokaali. Hieno Myrrekoira! ♥ 

Viime viikonloppuna oltiin Poksin järkkäämässä Pirjo Heikkisen (Pondera) tokovalmennuksessa. Jokaiselle koirakolle oli varattu 30 min aikaa, joka suurimmalla osalla oli jaettu puoliksi eli treenattiin kahdessa pätkässä. Myrnin kanssa tehtiin ensimmäisellä kierroksella kokeenomainen avoimen luokan treeni ihkaensimmäistä kertaa ja ihan vaan kokeilun vuoksi. Seuruu oli tosi kivaa, joskin pikkumustalla oli kierrokset niin katossa, että ääntä lähti vähän turhankin paljon - joka liikkeessä. Jäävä maahan oli Myrren mielestä jäävä seisominen, valmistelu jäi vähän puolitiehen eikä neitikoira mennyt siis maahan. Lisäksi kääntyi perääni mennessäni sen taakse. Possu!

Luoksarin stoppi valui, valui ja valui, mutta pysähtyi kuitenkin. Tätähän me ei olla edes treenattu vielä kamalasti ja jostain syystä päätin käyttää tuolla äänimerkkiä, vaikka treenataan normaalisti käsimerkillä. Tää liike onkin nyt tehotreenissä. Jäävä seisominen tehtiin tarkoituksella maahanmenona nyt, kun oikea maahanmeno meni pieleen. Se oli hieno! Kaukot oli kympin arvoiset muuten, mutta possukoira-Myrn ennakoi perusasennon. Noudossa haukkui, mutta meni kapulalle ihan kivasti JA TOI SEN! Tätä epäilin eniten, koska palautus on ollut tähän asti aika vaiheessa. Hyppy oli hieno, lukuunottamatta ääntä.

Tokalla kierroksella keskityttiin siis niihin ongelmakohtiin eli jääviin, noutoon sekä luoksarin stoppiin. Nyt Myrn oli huomattavasti rauhallisempi kuin aamun ekalla kierroksella, eikä ääntä lähtenyt enää. Stopissa pysähtyi hienosti kun tehtiin pallopalkalla, noudossa palautti kauniisti sivulle kun kädessä oli houkutusnami ja jäävät oli nätit. Hyvä treeni oli kokonaisuudessaan, sillä sain varmistuksen epäilyilleni ettei ihan huhtikuun kokeeseen olla valmiita. Nyt nokka onkin kohti toukokuun koetta, johon toivottavasti päästään. 

Back to business

Lauran blogista voi käydä lukemassa tarkemmin selostetun kertomuksen meidän toissaviikonlopun Estoonian reissusta, allekirjoittaneella ei liikene innostusta avata sitä sen enempää, kun takana on kahden vuorokauden aikana 20h töitä ja tänään liian lyhyiden yöunien jälkeen vielä harjoittelua googlemapsin kanssa tapellen. :D Lyhyesti ja ytimekkäästi: mentiin, nähtiin ja ei voitettu mitään. Myrn oli lauantaina jopa erinomaisen arvoinen ja lopullinen sijoitus kolmas, narttuja oli avoimessa luokassa siis tasan kolme kappaletta. Sunnuntain tuomarin mielipide nähtiin jo urosten aikaan, enkä odottanut meidän vuorolla enää yhtikäs mitään ja EH:n kanssahan sieltä ulos tultiin. Tässä vielä arvostelut molemmilta päiviltä:

Lauantai - Little big for female. Stop too defined. Good neck. Good forechest. Little short upper arm & tight croup. Good movement, tail bit too high. Good quality of coat. Good temperament & presentation. Galyna Kalinichenko, Ukraina - ERI3

Sunnuntai - Rather big, an almost male in head. Nice eyes. Ears not stable, tends to prick. Short in head. Excellent croup but high tail. Straight in shoulders. Well angulated rear. Excellent coat. Nice temper. Kim Vigsö Nielsen, Tanska - EH

Onneksi reissu oli muilta osin varsin mainio, vaikka näyttelymenestyksen puuttuminen harmittaakin. Ehkä pikkumustasta saadaan muotovaliokin vielä jonain päivänä, mutta nyt jäädään Outokummun ryhmistä (johon ollaan jo ilmoittauduttu) lukuun ottamatta määrittelemättömälle tauolle ja treenataan villisti tokoa, kunhan juoksutauolta palaillaan. Tauko loppuu toivottavasti jo tänä viikonloppuna, alkaa pää hajoilla vähän molemmilla, kun sisällä ei voi treenata erään Minttukoiran takia ja ulkona on liian liukasta mihinkään. 

Jollain ilveellä Myrn päätti tajuta voittajan kaukojen idean nyt varsinaisen treenitauon aikana ja i-s sekä m-s vaihdot ovat jo aika kivan näköisiä. Vastineeksi se tosin päätti unohtaa avoimen kaukot totaalisesti ja tarjosikin eräänä päivänä avoimen kaukoja kisamuotoisesti treenatessani seisomista istumisen sijaan - ja vieläpä täydellisesti. Ei voi aina ymmärtää. Liikkeestä seisomista ollaan nyt viimeisen viikon aikana hinkattu kunnolla ja etupalkan avulla se alkaa olla jees, Myrn kun ei tahdo kestää mun liikettä sen selän taakse. Vielä luoksarin stoppi kuntoon ja liikkuroituja häiriötreenejä alle, niin eiköhän me huhtikuun kokeeseen päästä! Jollei, niin toukokuussa viimeistään.

Toukokuulle on luvassa toisenkinlaista actionia, sillä varasin Myrnille luonnetestipaikan 16.5.! Jännää, saa nähdä mitä neidistä sanotaan. Arjessahan se on niin helppo koira kuin olla voi, mutta luonnetesti on aina luonnetesti.