sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ykkönen on aina ykkönen



Aamulla suuntasin Euroviisu-valvojaisista väsyneenä Fordin nokan kohti Pärnävaaraa ja tokokoetta. Olin suunnitellut käyväni Hupsiksen ja Myrnin kanssa lenkin ennen meidän vuoroa ja oltiinkin paikan päällä hyvissä ajoin, joten ehdittiin kiertää meidän vakiolämppälenkki. Loppujen lopuksi avoin luokka alkoikin etuajassa, kun kaikki osallistujat olivat saapuneet paikan päälle.

Pikkumusta pärisi jo lenkillä vähän turhan paljon ja oma väsynyt mielentila ei ollut paras mahdollinen kisasuoritusta ajatellen. Kaiken huipuksi meidän lähtövuoro oli TAAS arvottu ensimmäiseksi, joten hirmuisesti ei ehtinyt vuoroaan jännäämään. Katselin voittajaluokan kaikessa rauhassa ja kävin välillä virittelemässä (lue: rauhoittelemassa) neitiä, joka tuntui lentoon lähtevältä,

Jo paikkikseen mennessä Myrn kävi ihan liian kierroksilla ja pientä vikinää kuului perusasentoon sitä käskiessäni. Kuten tavallista, mokoma possukoira ei mennyt ekalla käskyllä maahan, mutta muuten paikkis oli sujunut mallikkaasti. Treeneissä tässä ei ole mitään ongelmaa, mutta kokeissa kaksoiskäsky on jo muodostunut vakioksi, valitettavasti.

Yksilösuoritus olikin sitten hirveä, ainakin omasta mielestäni. Jos verrataan tätä ja meidän kuukauden takaista ekaa avo-koetta, oli se pisteistä huolimatta paaaaaljon parempi noin yleisesti ottaen. Myrn ei keskittynyt tekemiseen kovinkaan hyvin ja ääntä kuului puikkonokasta ihan liikaa. Seuruussa murisi ja vingahteli sekä jostain ihmeen aivopierusta ei ottanut KUMPAAKAAN perusasentoa, ei keskellä eikä lopussa. Porsas. Noin muuten seuraaminen oli kyllä hyvää, paikka pysyi ja käännökset oli kivoja.

Liikkeestä maahan oli super, vaikka tätä stressasin ehkä eniten. Ei huomautettavaa. Luoksari meillä oli palasina vielä perjantaina, mutta karjaistuani käskyn hyvin painokkaasti, oli stoppi oikein nätti. Harmi vaan, että Myrn päätti käydä kiertämässä kaarroksen merkkikartion luona, joten pistevähennyksiä siitä. Liikeestä seiso oli ruma. Väisti käskyn saatuaan sivulle, vaikka muuten pysyikin nätisti aloillaan. Nouto oli ihanan vauhdikas, mutta pistevähennykset tulivat äänenkäytöstä, haukkui ainakin pariin otteeseen kapulalle mennessään.. Kaukot ansaitusti kympin arvoiset ja hyppy bueno, tosin tässäkin piti Myrnin sanoa viimeinen sana. :D

Pisteet siis tällaiset:
Paikkamakuu 9
Seuraaminen 6,5 (hyi että hävettää)
Liikeestä maahan: 10
Luoksetulo: 7
Liikkeestä seiso: 8
Nouto: 7
Kaukot: 10
Hyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 8
Yhteensä 167p, sijoitus 2./4.

Tuomarina toiminut Mauri Pehkonen oli yllättävän tiukka äänenkäytöstä ja vähensi muutenkin pisteitä aika roimasti, kuten esim. luoksarista huomaa. Nyt pitäisi keksiä jostain koe tai pari (varmuuden vuoksi), jos käytäisiin kuitenkin se TK2 hakemassa. Heinäkuun oman seuran kokeeseen ollaan menossa, mutta joku koe ennen sitä pitäisi löytää.


lauantai 16. toukokuuta 2015

Todistetusti hyvä pari

Tänään oli vuorossa ehkä kevään odotetuin ja eniten etukäteen jännitetty päivä, nimittäin pienten shelttien luonnetesti. Testi pidettiin Pyhäselän Koirayhdistyksen majalla Reijolassa ja manulaiskaksikosta Myrn oli vuorossa ensimmäisenä. Koska video kertoo tässä tapauksessa enemmän kuin edes miljoona sanaa, laitetaan se heti tähän alkuun:


Osa-alueittain pisteet näyttivät tältä:

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1b koira ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus - laukausaltis
YHTEENSÄ +125

Yllätyin itse aika paljon siitä, miten hurjan paljon pikkumusta paineistui testin edetessä, sillä arjessahan se on yksi helpoimmista koirista eikä se pahemmin reagoi mihinkään uuteen ja ihmeelliseen, outoihin ääniin ehkä hieman. Toisaalta arkielämässä ei samanlaista kuormitusta tulekaan, joten hermorakenne ei ehkä näykään samalla tavalla arjessa kuin tällaisessa tilanteessa. Kuormituksen takia Myrn taisi myös reagoida laukauksiin noin vahvasti, sillä se on kyllä kuullut laukauksia aiemminkin, eikä ole niihin reagoinut muuten kuin hieman katselemalla.

Luoksepäästävyyttä en itse ihan allekirjoita, sillä pidättyväinen tuo koira ei kyllä tosiaankaan ole. :D Muuten osa-alueet ovat aikalailla koiran näköisiä, sillä onhan se sellainen pieni säheltäjä eikä sillä ole tarvetta puolustaa, koska ihmisethän eivät pienille shelteille voi tehdä pahaa. Myrn-paran maailmankuva taisi kokea kovan kolauksen testissä, kun hyökkäyksiä tuli useampaan otteeseen. :D

Pimeässä huoneessa Myrnillä kesti piiiiiiitkään ennen kuin se tajusi missä minä olen. Sain yskäistä parikin kertaa ja kuiskata sen nimeä tosi monesti, ennen kuin se vihdoin löysi minut. Ehtipä pikkumusta käydä puolen metrin päässä minusta kurkkimassa pöydän reunallekin, eikä silti tajunnut että omistaja on takana. Tässäkin aiempi kuormitus näkyi selkeästi, sillä kierrokset olivat tosi korkealla ja meidän piti käyttää hetki rauhoittumiseen, ennen kuin poistuttiin huoneesta.

Nyt kun koiran pääkopan sisäiset puutteet ovat tiedossa, on hyvä jatkaa harrastamista. Kuten tuomarikin totesi, on Myrnillä kuitenkin moottoria tekemiseen, joten harrastuskoirana se on oikein oivallinen. ♥ Pisteethän ovat aika perusshelttitasoa, vaikken tuota noin muuten ehkä ihan perussheltiksi laskisikaan. Kokemuksena testi oli oikein mielenkiintoinen, saa nähdä tullaanko meidät näkemään moisissa hommissa seuraavan koiran kanssa joskus. Myrnin kanssa kiinnostaisi käydä myös MH-kuvaus, mutta saa nyt nähdä!

torstai 14. toukokuuta 2015

Sadan pisteen tyttö

Sellainen on Myrn!





Tämä postaus on odottanut julkaisemistaan kuvien puutteen takia, mutta nyt on sekin asia korjattu. Käytiin siis viime viikon lauantaina kisailemassa naapuriseuran hallilla, tällä kertaa rally-tokoa. Koska Laura oli juhlistamassa kaverinsa häitä, oli minulla vaatimattomasti kolme koiraa mukana, sillä olin luvannut viedä jommankumman Lauran koirista kisaamaan. Valinta kohdistui pieneen siniseen paholaiseen, tutummin Meelaan, sillä mummokoira-Matinen tuppaa olemaan pärinöissään paitsi turhan mölyisä, myös hieman liian lennokas.

Olin jo koiria ilmoittaessani toivonut Meelan starttaavan ekana, lappalaisen siinä välissä ja Myrrekoiran viimeisenä, sillä parhaaseen pitää tottakai panostaa eniten. ;) Pitkä päivä meillä olikin tiedossa, sillä Myrn oli laitettu päivän toiseen alokasryhmään ja vieläpä melkein viimeiseksi, kun taas toiset kaksi olivat ensimmäisessä ryhmässä. Tuomarina meillä toimi Heikki Palosaari, jonka suunnittelema rata oli paitsi helppo, myös todella mukava muuten!


Meelan kanssa yhteistyö sujui yllättävän hyvin, vaikka treenikertoja oli takana huikeat kaksi. Ihan ei pieni sininen ollut mukana niin intensiivisesti kuin olisin toivonut, mutta muuten meno oli hyvää. Meela haahuili pujottelussa hieman ja tästä saatiin -1p hihnan kiristymisestä ja seiskakyltillä se ei olevinaan osannut tulla enää sivulle ja jäi vinoon, josta toinen -1p. Tuloksena siis 98p ja raivokääpäsen ensimmäinen ALOHYV, jee!

Ensin he olivat söpöjä ♥

.....ja sitten lappalaista ei kiinnostanut....

Hupsis oli iloinen itsensä niin kauan, kunnes siirryttiin halliin sisälle. Koirasta ihan näki, miten sen fiilis latistui, vaikka sitä kuinka yritin tsempata. Meininki radalla olikin sitten hiiiiiiiiiiidasta, onneksi ei ole videotodisteita tästä, sillä vaikka kunnialla selvittiin maaliin, ei rata tuntunut hyvältä ei sitten missään kohdassa. Puuttellisesta yhteistyöstä tuli eniten miinusta ja taisipa pari vinoa perusasentoa sekä joku hihnavirhekin olla, tuloksena 89p ja Hupsan toinen ALOHYV. Poksin kisoissa elokuussa sitten viimeisen hyväksytyn metsästys ja sen jälkeen arvon lappalainen saa jäädä eläkkeelle kisaamisesta.




Ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen oli vihdoin Myrnin vuoro. Pikkumusta tuntui jo ulkona viritellessä tosi hyvältä ja meininki jatkui radallakin! Kolmoskyltin jälkeen alkoivat neidin tunteet vähän kuumua ja murinaahan sieltä kuului, tottakai juuri tuomarin kohdalla. Onneksi tämä tuomari ei ääntelystä piitannut, eikä Myrn päästänyt suustaan mitään murinaa kovempaa. Seiskakyltiltä olin varma, että saatiin -1p vähän vinosta eteentulosta, mutta mitä vielä - tuloksissa komeili täydet 100 pistettä ja Myrniäisellekin toinen ALOHYV, huikeeta! Kaiken lisäksi koko alokasluokassa täyden pisteen suorituksia tuli tasan kaksi ja Myrn vei voiton kahden sekunnin erolla toiseksi tulleeseen bordercollieen. Paras pikkumusta ♥.




Nyt mietinnässä on ilmoittaminen ehkä jo aikaisempaan kokeeseen joskus kesällä ja täten voitaisiin startata jo avoimessa meidän oman seuran kisoissa. Saa nähdä! Ensi viikon sunnuntaina mennään kisaamaan tokoa, jospa se ykköstulos tulisi sieltäkin. Onni on pieni innokas tokosheltti, joka on aina valmiina treenaamaan.

Kuvat ovat sunnuntain mökkireissulta. Ai että koirat olivat onnessaan, kun pääsivät rälläämään metsässä ja mökin pihassa ja saivat hirmuisesti ruokaa Lauran äidiltä. Hupsis olisi ollut ihan valmis uimaankin, mutta jospa se malttaisi odotella vielä jokusen hetken vesien lämpenemistä. :D