Pikkusopulin ensimmäinen viikko

Niin se vaan aika kuluu nopeasti: tänään on tasan viikko siitä, kun aloitettiin kotimatka sheltinpoikasen kanssa! Ensimmäisen Suomen viikkonsa aikana Gisli on kotiutunut Kuhilaskujalle enemmän kuin mainiosti, löytänyt sielunsiskon Myrnistä, aiheuttanut Mintulle noin miljoona harmaata karvaa lisää (ja omistajille hampaiden kiristelyä, mummokoira kun ei kestä yhtään sitä, että pentu riehuu ja leikkii) ja tavannut hurjan monta uutta ihmistä.

Pakko myöntää, että stressasin vanhempien koirien suhtautumista pentuun jonkin verran, varsinkin kun Myrn on saanut olla lauman nuorimmainen sen verran kauan. Onneksi pelko oli turha, sillä alun kummastelun jälkeen pikkumusta on ottanut Gislin siipiensä suojaan ja kestää yllättävän lehmänhermoisesti taskuraketin riekkumisen. Ulkona Myrn meinaa vielä olla vähän turhan raju innostuessaan yrittämään leikkimistä, mutta muuten kaksikko kulkee peräkanaa pitkin polkuja ja Myrn käy blokkaamassa Gislin menon, jos pentu meinaa karata liian kauaksi. Ihanat! ♥

Paikkistreeni pienellä häiriöllä :D

Hupsis totesi, että jos pentuun ei kiinnitä mitään huomiota, ei sitä myöskään ole olemassa. Tämä taktiikka on osoittautunut aika toimivaksi, sillä Gisli kunnioittaa lappalaisen satunnaisia murahteluja hyvin, ja keskittyy sen sijaan Myrnin kiusaamiseen. Välillä Hupsiksen nukkuessa pikkusopuli yrittää vaivihkaa hivuttautua sen kylkeen nukkumaan, kuten Myrnkin teki pienenä. Merlet sen sijaan inhoavat tuota rasittavaa, hepuloivaa karvapalloa.

Pentu on opetellut nimeään, jonka se osaa jo varsin pätevästi, sekä istumista, maahanmenoa, seisomista sekä tietysti luoksetuloa. Ensimmäisenä tutustuttiin naksuttimeen ja onpa me ehditty treenata hieman jo käsikosketuksenkin alkeita. Istuminen sujuu varsinkin ruokakuppia odotellessa tosi hyvin, joskin odottaminen on luonnollisesti vielä aika alkutekijöissä. Nopsa lapsi hän on kyllä oppimaan!

Gisli on myös osoittautunut kunnon hurjapääksi, jolla ei ole itsesuojeluvaistoa lainkaan. Keskiviikkona Jaana ja Noora tulivat katsomaan pentua ja hengailtiin olohuoneessa, Gislillä oli iltahepuli menossa ja minä istuin lattialla. Pentu rallasi ympäri asuntoa, juoksi täysillä minua päin ja hyppäsi syliin, josta matka jatkui kunnon loikalla kohti olohuoneen pöytää. Onneksi ehdin napata kamikaze-pennun ilmasta kiinni, muuten se olisi luultavasti kopsahtanut suoraan pöydänkulmaan. :D Gisli on myös kova pomppimaan ja yksi sen lempipuuhia on hypätä syliin täydestä vauhdista. Myöskään rappurallin ylittäminen ei tuota ongelmia, vaan pentu loikkaa sen yli paremmin kuin aikuiset koirat.

Eilen illalla pentu pääsi mukaan hallille, kun käytiin istumassa agilityjaoston kokouksessa ja treenattiin Myrnin kanssa tokoa pitkästä aikaa. Vähän Gisliä jännitti, kun samaan aikaan treenikaverit tekivät vauhdikkaampia liikkeitä, mutta ruoka kelpasi hyvin, kuten aina. Myrn teki aivan superhienoja ruutuja, ahkera treeni on tainnut tuottaa tulosta! Tehtiin myös liikkuroitua käännöstreeniä, sillä ensi viikonloppuna suunnataan Kuopioon peräti kaksiin rallytokokisoihin! Korkataan avoin luokka, joten pakko sanoa että jännittää hieman, vaikka kyltit osataankin. Toivotaan että tullaan kotiin kahta hyväksyttyä tulosta rikkaampana. :)

Gisli 9,5 vko ei tahtonut poseerata.

Myrn on myös ilmoitettu Nurmeksen ryhmänäyttelyyn. Valitettavasti, sillä ilmon jättämistä seuraavana päivänä huomasin pikkumustan tiputtavan karvaansa oikein urakalla.. Saa nähdä, ollaanko meillä kuukauden kuluttua bikinit päällä.