torstai 24. maaliskuuta 2016

Kaikkein paras


Käväistiin eilen Pohjois-Karjalan Seurakoirat ry:n vuosikokouksessa ja vaatimattomasti putsattiin pöytä tokon vuosittaisten kilpailujen osalta. Saanko esitellä: Vuoden tokokoira 2015 ja  Vuoden tokon seuramestari 2015, Amor'jade Dark Drama Queen! Lisäksi Myrn sai palkinnon tokoparhaudestaan, sillä Athenen Malja jaetaan vuosittain parhaiten pärjänneelle ei pk-rotuiselle koiralle. Toistettiin vuoden 2013 menestys, sillä silloin Hupsis pokasi nuo samat palkinnot (myös Athenen Maljan, vaikka onkin periaatteessa pk-rotuinen :D ). Ainoastaan tokotulokaskisasta ei saatu mitään, sillä sen Myrn voitti viime vuonna. Hieno pikkumusta!





Gisli tekee jo hurjan kivoja sivulletuloja ja se on aina niin innoissaan opettelemassa uusia juttuja. Laura otti projektiksi opettaa sille etutassut vadin päällä pyörimisen, ja kun tassujen laittaminen korokkeelle vihdoin alkoi onnistua, on eteneminen ollut hurjan nopsaa. Vielä kun näyttelyseisomista jaksaisi hinkata samalla tavalla kuin muita juttuja.. :D

Tällä viikolla mittariin tuli jo 14 viikkoa, äkkiä se aika vaan kuluu! Kokoa Gislillä on nyt noin 27,5 cm, eli viime viikosta kasvua on tullut 1 cm. Saa nähdä, milloin lapsi alkaa tiputtamaan hampaitaan!


Päästiin mukaan Fitdogin penturyhmään, jossa siis testataan uutta Puppy Boosteria samalla kun opetellaan pennun kanssa juottorutiineja niin treeneissä kuin muuallakin. En tosin usko Gislillä olevan ongelmaa nesteytyksen suhteen tulevaisuudessa, sillä se hakeutuu vesikupille treenaamisen keskelläkin ihan itse. Kivaa kuitenkin päästä testaamaan!


maanantai 21. maaliskuuta 2016

Vuoden tokoshelttikisan kolmas



Eilen illalla sain kuulla iloisia uutisia: pieni musta unelmani sijoittui upeasti kolmanneksi Shetlanninlammaskoirat ry:n Vuoden Tokoshelttikilpailussa! Erityisen hienoksi tämän tekee se, että meidän viime vuoden tokotulokset ei mitenkään päätähuimaavan upeita olleet, vaikka kuitenkin kaksi ykköstulosta saatiin. Viime vuonnahan Myrn sijoittui kolmella ALO1-tuloksellaan samaisen kisan kuudenneksi, joten ehkä ensi vuonna voitetaan, jos sama nousukiito jatkuu? ;)



Pentu kasvaa ja muuttuu päivä päivältä söpöstä pennunpallerosta enemmän kauhukakaraksi. Sen lempipuuhaa on käyttää hampaitaan ihan kaikkeen. Nätti se on kuin mikä, vielä ei ole rumasta jalkavaiheesta tietoakaan. Sivulletulon alkeita ollaan treenattu nyt muutama päivä ja kyllä siitä vielä tokokoira tulee! Huomaa kyllä, että maahanmenoa ollaan vahvistettu aika lailla, sillä pentu tarjoaa sitä ahkerasti vähän joka väliin. Ja hienosti tarjoaakin. Muuten meidän pentuarki on sitä samaa, lenkkeillään irti, treenaillaan välillä jotain pientä ja opetellaan käytöstapoja.

Gisli 3kk (13,5vko) ja 26,5 cm ♥
 Lauantaina käytiin Myrnin kanssa Elli Kinnusen rallytokokoulutuksessa. Saatiin hurjan hyviä vinkkejä muun muassa peruutukseen ja oikean puolen sivulletuloon ja treenattiin pyörähdystä, jota arvon pikkumusta tahtoo kovasti tarjota myös varsinaisen tehtävän jälkeen. Itselleni iski taas rallytokokipinä ja hinku treenaamaan on kova. Ehkä me päästään tän vuoden puolella oikeasti vielä sinne voittajaankin, sen verran kivasti saatiin oikean puolen perusasentoa jo vahvistettua. Minussa asuu sen verran perfektionistia, etten tahdo mennä puolivalmiilla seuruulla kisaamaan, vaan oikean puolen jutut pitää olla tarpeeksi hallussa ennen voittajassa debytoimista.

Vasemmalta: Taika. Paju, Usva, Savu, Roihu, Myrn, Minttu, Hupsis, Meela ja Gisli
Eilen käytiin Jaanan luona pelaamassa Carcassonnea (tietysti!) ja lenkkeilemässä ilta-auringossa. Pentu kulki yhdeksän aikuisen koiran seassa vaivatta mukana ja osasi jopa poseerata hetken verran ryhmäkuvaa otettaessa. Taitava lapsi!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Näyttelypuudeli Nurmeksessa

Myrniäinen 3,5v ♥

Tänään käytiin pyörähtämässä pikkumustan kanssa Nurmeksessa, pitkästä aikaa näyttelypuuhissa! Olin ilmoittanut sen kehään oikeastaan sen takia, että sisko-Elle sai samaiselta tuomarilta ensimmäisen sertinsä viime kesänä. Koska Myrnin vakiohandleri päätti lähteä alkoholisoitumaan juuri tänä viikonloppuna, olin jo valmistautunut esittämään sen itse ja kärsimään seuraukset (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa seuruut), mutta onneksi kasvattaja-Maikki lupautui esittämään neidin.

Shelttejä oli Nina Jangerille ilmoitettu vaivaiset 39 kpl (!!!), joten kehään pääsyä ei tarvinnut odotella yhtä kauan kuin mihin yleensä on totuttu. Tuomari arvosteli kuitenkin pitkään ja hartaasti, joten vähän myöhässä päästiin lopulta pois. Urosten tuloksia seuratessa alkoi vähitellen hirvittää, sillä erinomaista ei pahemmin jaeltu ja sertinarvoista vielä vähemmän. Nartuissa erinomaista tulikin sitten enemmän, mutta kyllä jännitti.

Myrn esiintyi superhienosti Maikin kanssa, häntä pysyi suhteellisen alhaalla vaikka heiluikin ahkerasti. ♥ Myrn olisi myös halunnut lähteä tuomarin mukaan pariin otteeseen, varsinkin kun vinkulelua heiluteltiin ihan nenän edessä. Se oli niin iloinen koko ajan! Kuten arvasinkin, mittakeppi viuhui, mutta varsin oikean tuloksen tuomaritäti sai: 37,7 cm. Punaisen lapun noustua päivän tavoitteet olivat jo kirkkaasti saavutettuna, mutta vielä sai jännittää kilpailuluokkaa. Kuten arvasin, ei meille tänään sertiä herunut (pakko myöntää että vähän harmittaa, oltais me se ansaittu!), mutta lopullinen tulosrivi oli kuitenkin AVO ERI3, jee.

Arvostelu oli todella kivaa luettavaa:
"Koon ylärajalla oleva mittasuhteiltaan oikea 3,5v narttu. Leikkaava purenta. Tummat silmät, hyvä pään pituus. Oikeat pään linjat, hyvät korvat. Riittävä eturinta, rintakehä voisi olla pidempi ja lanneosa lyhyempi. (tämä lause taisi olla jokaisessa arvostelussa) Hyvä pitkä lantio, sopiva raajaluusto, Pitkä häntä. Kaunis  ylälinja. Liikkeessä pitää hännän riittävän hyvin. Tasapainoisesti kulmautunut, kinner voisi olla aavistuksen matalampi. Iloinen esiintyjä."


Little Gilbert 12,5 vko ♥ 25,2 cm & 3,2 kg

Gisli pieni kauhukakara pääsi torstaina treffaamaan lähes samanikäistä Nadjaa, sheltinpoikanen hänkin. Alun tutustelun jälkeen tytöillä oli tosi kivaa keskenään ja puolisentoista tuntia saatiin pellolla vierähtämään. Lauantaina suunnattiin treffaamaan Nadjan lisäksi myös tämän veljiä Intoa ja Patrikia. Gislistä olisi ollut paljon kivempi tutkailla ympäristöä ja rajut leikit hirvittivät sitä välillä, mutta intoutui sekin juoksemaan jonkin verran. Kyllä muuten huomaa kahden viikon ikäeron tässä vaiheessa pentuikää, Gisli oli selkeästi vanhempia pentuja kömpelömpi, vaikka hyvin perässä pysyikin.



Perjantaina käytiin treenaamassa hallilla. Pentu leikki hienosti häiriössä, treenasi vähän näyttelyjuttuja ja kontaktia. Myrn teki ihan kivoja ruutuja ja muistutteli ohjattua noutoa mieleensä. Treenien jälkeen suunnattiin Aavarannalle ja jäälle, jossa vierähtikin mukavasti puolisentoista tuntia kuvaillen ja aurinkoisesta säästä nauttien. Tällaisia päiviä lisää kiitos!


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Pikkumonsteri treenaa

Pikkumonsteri 11,5vko

Monsterilapsi on kasvanut taas yhden viikon, ja tajusinkin tuossa yhtenä päivänä ettei se enää olekaan pieni pyöreä pennunpallero, vaan kovasti jalkoja kasvattava sheltinpoikanen. Koko näyttää tässä vaiheessa oikein hyvältä ja edelleen se vaikuttaa hirmu kevyeltä verrattuna Myrniin samanikäisenä.

Tänään käytiin hallilla treenaamassa leikkimistä (sujui huonommin kuin viikko sitten kun olin hallilla yksinäni, mutta ihan hyvin se lopulta leikki) ja istumista, seisomista sekä maahanmenoja. Testailtiin myös vähän näyttelyhihnassa liikkumista, eiköhän siitä hyvä tule! Ulkoillessa ollaan nyt panostettu mukanakulkemiseen pelkästään hihnan päässä roikkumisen sijaan ja kontaktia Gisli ottaakin aika hyvin, kun mukana ei ole häiriötekijöitä aiheuttavia isoja koiria.




Pentu on nyt päässyt useampaan otteeseen isojen koirien kanssa lenkille mukaan, kun ollaan menty metsään. Hyvin se pärjää porukassa, joskin meno on selkeästi villimpää silloin, jos mukana on ainoastaan Myrn. Sisällä Gisli on hirmuinen monsteri, se iskee hampaansa kiinni sukkaan juuri, kun olen ottamassa askelta eteenpäin ja olisi koko valveillaoloaikansa leikkimässä Myrnin kanssa, jos vain voisi. Onneksi sohva on vielä isompien turva-aluetta, sillä kirppu ei ole tarpeeksi suuri pomppaamaan sinne, vaikka yrityksen puutteesta sitä ei kyllä voi syyttää.

Ensi tiistaina vuorossa onkin ensimmäinen rokotus, hui! Äkkiä se aika kuluu, mutta toisaalta ihan kiva vaan. Pentuaika on kivaa hetken, mutta olen superonnellinen sitten, kun pentu antaa nukkua KOKO yön rauhassa ja on oppinut kunnon koirakansalaisen tavoille.