tiistai 31. tammikuuta 2017

Hiljaiseloa


Lillipulla 13kk ♥


Elossa ollaan, ainakin melkein! Blogin päivittäminen on jäänyt toissijaiseksi, sillä viikko sitten pentulaatikkoon syntyi viisi kappaletta pieniä sheltinalkuja. Kaikki ei ole mennyt aivan kuin Strömsössä, vaan pienintä narttua on pitänyt ruokkia käsin ja se rajoittaa niin nukkumista kuin muutakin elämää aika lailla. 



Myrn aloitti juoksunsa ihan joulukuun lopussa, ja pikkusoopeli päätti seurata perässä vajaa viikko myöhemmin, joten pahemmin ei olla päästy treenailemaan. Gisli kävi tuuraamaassa mammalomailevaa Meelaa Mari Lukkarisen treeneissä kolme viikkoa sitten, ja vaikka alkuun epäilin juoksuhousujen haittaavan menoa, oli pikkusheltti toista mieltä, Myöskään se, että ohjaajana oli minun sijaani Laura, ei Gisliä haitannut. Koska oman seuran juoksunarttusääntöä muutettiin vuoden alusta, pääsi juoksuinen Gisli pariin otteeseen treenailemaan myös uuteen hienoon Poksin halliin.

Nyt molemmat ovat onneksi juoksunsa juosseet, ja kunhan pentuarki helpottaa, päästään treenailemaan oikein urakalla! Myrn on ilmoitettu helmikuun lopun rallytokokisoihin, jossa se starttaa ensimmäistä kertaa voittajaluokassa. Jännittää ihan sikana, sillä oikean puolen jutut on yhä edelleen vähän pelasteltuja, Myrnillä on ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi treenipaikka sekä tokon VOI-EVL -ryhmässä, että rallytokoryhmässä, jota samalla myös koulutan. Pikkumustakin on pariin otteeseen päässyt jo hallille treenailemaan, ja ai että kun se on ollut liekeissä! Peruutus sujuu jo välillä tosi kivasti, oikealla puolella seuruu on nättiä paikkapaikoin, mutta vielä on paljon tekemistä, että se toimii varmasti. Istumiset oikealla ovat tällä hetkellä ne hankalin juttu, sillä Myrn tahtoo jäädä aina pysähtyessään vinoon. 



Gislillä on paikka Sari Vähäniityn agilityn valmennusryhmässä, jossa treenataan joka toinen viikko Sarin valvovan silmän alla ja joka toinen viikko itsenäisesti. Viime viikon treenit menivät sivu suun, sillä armas C5 ei suostunut kovan pakkaspäivän jälkeen käynnistymään, mutta tänään käydään treenailemassa itsenäisesti. Aksassa tehdään nyt ainakin kesään saakka ihan rauhassa pelkkiä putkia ja hyppyjä, ja katsellaan sitten miltä pikkukoira (ja selkä) vaikuttaa. Mikäli Gisli ei näytä jumiutuvan normaalia enempää tai muuten oireilevan, aletaan pikkuhiljaa opiskelemaan lisää. Tammikuun alun hieronnassa pikkukoira oli lanneosastaan aika jumissa, mutta vastasi hoitoon superhyvin. Välipäivien superliukkaat kelit eivät tosiaan tehneet hyvää kenellekään! Toivotaan kovasti, että selkä ei ala vaivaamaan, tähän saakka meno on ainakin ollut yhtä hullua kuin aina ennenkin.

Pikkukoiran tokoasiat edistyvät hiljalleen myös, sillä perusasento on kivalla mallilla ja seuruun alkeita ollaan jo alettu opiskelemaan. Käännöksetkin sujuvat aika ajoin tosi nätisti! Samoin kaukokäskyissä ollaan otettu harppaus eteenpäin, kun Gisli on vihdoin tajunnut miten noustaan maasta istumaan. ;D Note to self: opeta sille seuraavalle koiralle se istuminen ennen maahanmenoa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti